Tapaninpäivän huutokauppa

Joulu tuli kiireisissä merkeissä ja meni ohi jälleen yhtä nopeasti kuin ennenkin. Joka vuosi lupaan itselleni tehdä seuraavana vuonna kaikki toisin ja aloittaa järjestelyt hyvissä ajoin ilman stressiä, ja joka vuosi käy toisin. En jaksa enää soimata siitä itseäni, sillä joulu meni kaikesta ressistä huolimatta hyvin ja oli rauhaisan leppoisa.
Eilen käytiin Mouhijärvellä huutokaupassa ajanviete-mentaliteetilla. Mukaan kuitenkin tarttui kaikkea maan ja taivaan väliltä, ihan siksi kun halavalla sai ja miellytti silmää. Yksi ainut esine huutokaupassa oli, jota himoitsin alusta saakka,  ja usko meinasi jo loppua kesken kun se ei meinannut tulla huudettavaksi sitten millään. Ihan lopussa, ihmisten jo kaikottua omille teilleen ja meidän muutamien jäädessä vielä lipomaan huuliamme, pyysin meklaria ottamaan vaasin  huudettavaksi. Koska emme kerenneet näyttöön, en yhtään tiennyt kenen tekemä vaasi oli, mutta koska olin ihastunut sen ulkonäköön heti, ajattelin sitä kaikesta huolimatta koettaa saada itselleni. Kanssani huusi joku toinenkin innokas kilpaa, muttei kuitenkaan ollut tosissaan koska hinta jäi niinkin alhaiseksi kuin huimat 13 euroa. Minä olin enemmän kuin tyytyväinen ja nyt täytyy vain raivata tilaa tälle ihanuudelle!

Kuva etsystä.

Kyseessä on Royal Copenhagenin fajanssivaasi 427/3114, jonka on suunnitellut Kari Christensen. Vapiskaa peltipurkit, keramiikat tulee!!!

Ikaalinen ja minä

Se on moro toooodella pitkästä aikaa!!!

Paljon on taas kerennyt tapahtua viimeisimmän postauksen jälkeen, enkä käy asioita sen kummemmin selittelemään. Sen voin sanoa että paikkakunta on jälleen kerran vaihtunut, eli muutimme kesäkuun alussa tänne Ikaalisiin mun koulunkäynnin takia. Eipähän tarvitse enää istua 2,5 tuntia päivässä bussissa, saa asua rivitalossa jossa on oma sauna & patio + kouluun on ihanan helppo ja nopea mennä. Koulussa tässä olen ollutkin, vaikka mulla onkin hyvin paljon hyväksilukuja edellisten opintojen myötä. Täytyy sanoa, että Ikata on niistä lukuisista kouluista joissa olen ollut, ehdottomasti kivoin paikka opiskella. Asiaan toki vaikuttaa oman alan löytyminen, mutta muutoinkin koulussa on hieno yhteishenki, upeat puitteet erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kokeilemiseen sekä mukavat opettajat. Ensimmäistä kertaa elämässäni olenkin siis mennyt ja ollut koulussa, vaikkei mulla lukujärjestyksen mukaan tunteja olekaan. Olen intoutunut kokeilemaan kaikkea uutta linopainamisesta keramiiikkaan. Keramiikkaa rakastan ja toivottavasti pääsen sitä pian taas tekemään enemmän ja ajan kanssa.
Tällä hetkellä kiirettä pitää ensimmäisen näyttötyöni kanssa. Näyttötyöni aiheena on Tuunaa tuolisi- ideoita vanhojen tuolien uudistamiseen.  Saimme koululle kyselyn Suomen Kädentaidot messujen järjestäjiltä, jotka etsivät esiintyjiä ja tekijöitä Tampereen Messukeskuksessa pidettyihin Kädentaidot-messujen Idealavalle. Aiheita oli erilaisia, ja korujen tekoakin olisi ollut tarjolla. Nykyään kun olen rohkaistunut kokeilemaan uusia asioita, valitsin itselleni aiheeksi tuon Tuunaa tuolisi-idean. Hankin erilaisia tuoleja, jotka tuunasin monella eri tavalla. Pidin sunnuntaina 16.11.2014 vajaan puolen tunnin esittelyn näistä tuunaamistani tuoleista, joiden avulla pyrin antamaan katsojille & kuulijoille uusia ideoita vanhojen istuinten tuunaamiseen.  Minulla oli haastattelijana lavalla kaikkien virkkureiden tuntema Virpi Siira. Siellä sitä siis oltiin kuuluisuuksien kera messuilla esittelemässä omia tuotoksia.
 Kokemus oli todella mukava ja haluaisin ehdottomasti tehdä lisää tuollaisia esiintymisjuttuja.

Tällä hetkellä teen näyttötyöni kirjallista osiota suurella vaihteella, sillä sen pitää olla palautettuna opettajalle ensi maanantaina 1.12, koska itse näyttötutkintoni on tiistaina 2.12. Pitäkää siis peukkuja ja toivotaan että kaikki menisi putkeen. Tässä kuvina pieni osa siitä mitä tässä on tullut tehtyä ja ajateltua viime postauksen jälkeen.

Koruja kesämyyntiin VillaRoosaan

Kesäopintojeni värjäys osiota

Mosaiikkityö ennen saumaamista

Erilaisempi mosaiikkityö, vielä mietin millä saumaisin...

Kortteja uuden Lastensairaalan hyväksi

Ovikyltti kaverille, jotka hankkivat itselleen omakotitalon

Kaverin Miisa-prinsessalle ovikyltti

Keramiikkaa, seinäreliefi

Keramiikkaa, tyttönen

Keramiikkaa, Pöllö-kulho

Purkkeja...

Lisää purkkeja :)

Sisustuksen keväistäminen etenee...

kattokaa vaikka itte!

Edellisessä postauksessa vilahtaneet hevoset pääsivät laiduntamaan vitriinin päälle ja hyllykön päällisen valloitti kasa tekokukkia, samovaari, pupu, peltipurkit sekä ikivanha viherkasvini. Taustalle nakuttelin naapureiden iloksi muutaman julistetaulun ja heti piristyi yleisilme tuossa nurkassa. Sohviin vaihdoin istuintyynyjen päälliset ja ainakin Silmä- vanha pieru - on ottanut ne avosylin vastaan. Tyynyjen kanssa täytyy vielä sumplailla, samoin mattojen ja verhojen. Taulutkin meni seiniltä uusiksi, mutta niistä ja muista seuraavalla kerralla lisää. Nyt kahvia naamaan ja ideoimaan loppurutistusta.

Kotia ja koristuksia

Kevään kolkuttaessa ovella ja ikkunoissa alkaa miettimään sisustustaan ja suursiivousta. Kirkkaiden auringonsäteiden röntgen loisteessa tuntuu ettei olisi siivonnut koko talvena. Pölyä leijuu ilmassa ja ovien pielissä, keittiön kaappeja koristaa sormenjälkiarmeija sekä lattia tuntuu olevan täynnä tassun ja kengänjälkiä. Entäs sitten kaikki tyynyt, verhot, liinat ja koristeet? Tuntuu että talven tunkkaisuus on tarttunut joka ryijyyn ja rytkyyn, eikä mikään tunnu raikkaan räikeältä.
Tässä vaiheessa vuotta alan yleensä huomaamattani haalimaan kirkkaampia, puhtaampia sävyjä tekstiileihin, karsimaan tavaraa ja haaveilemaan remontista. Remonttia ei vuokrankämppään tohdi tehdä, mutta kaikki muu on mahdollista. Tavaran karsinta on päässyt puoleen väliin ja viikko kirppistä takana. Ei harmita yhtään kadonneet tavarat ympäriltä eikä semisti siistimmät kaapit. Huutokaupasta hankkimamme ihana 1940-luvun kapiokirstukin lähti myyntiin ja samalla sain karsittua siellä majailleet kankaanikin liki puoleen. Jottei nyt liikaa leijuta, niin todettakoon ettei hamsteri pääse tavoistaan (eikä tavaroistaan) koskaan kokonaan, mutta hyvä se on välillä koetella opittuja kaavoja.

Huutokauppa löytö myyntiin

Vanhaa Tampellaa, rakastan!

Posliiniset hevoset kirpparilta, tykästyin kovasti.

Tällä asenteella mennään kohti kevättä ja koristellaan kotia. Koetelkaa tekin kaavojanne!

ChillHouse 2014

Täällä Tampereella oli talvilomaviikolla Monitoimitalo 13:sta ChillHouse 2014 -tapahtuma 7-29-vuotiaille. Ohjelmaa löytyi talon neljästä kerroksesta improvisaatio esityksistä rap-riimittelyihin. Minua pyydettiin mukaan SalSaDesignin puitteissa esittelemään kolmanteen eli Käsityö-kerrokseen kierrätyskoruja. Kerros ja paikkahan on juurikin sama jossa olin ennen vuoden vaihdetta 6 vkoa työharjoittelussa.

En ole ennen käynyt ko.tapahtumassa ja olin aivan ihmeissäni siitä nuorison ja ohjelmien määrästä!! Kyllä meinaan Pirkanmaalaisia nuoria hemmoteltiin loistavalla buffeella, upeilla artisteilla, todella monipuolisilla esiintyjillä ja erilaisilla mahdollisuuksilla päästä toteuttamaan itseään.

 Meidän kolmannessa kerroksessa oli ti ja ke mm. kasvomaalausta. Tiistaina aiheina olivat erilaiset ruhjeet ja rankemmat kolhut, keskiviikkona hemmoteltiin hempeämmillä koristuksilla. Korulassa sai  valmistaa ilmaiseksi mm.kierrätysmateriaaleista hiuskorun, rintakorun, kaulakorun tai rannekorun. Malleja löytyi paikan päältä ja moni nuori ideoi ihan itse mitä mahtavampia tuotoksia. Itsekin tein pari mallikappaletta rintakoruista ja yhden inkkarihenkisen hiuskorun.

Hurahdin huovutukseen!

Se o moro ja hurlumhei sillä mulla alkoi tänään hiihtoloma! Se tuleekin todella tarpeeseen, sillä koko viikko ollaan koulussa huovutettu erilaisin menetelmin ja tänään saatiin kaikki kolme pakollista työtä tehtyä, sekä esiteltyä.
En ole koskaan ennen kokeillut minkäänlaista huovuttamista, vaan olen suoraan sanoen vältellyt sitä. Luulin homman olevan tylsää ja erityisen vaikeaa. En ole myöskään koskaan tykännyt huovutetuista hatuista, tossuista, kintaista tms. Mielestäni ne ovat jotenkin kaikki samanlaisia, perinteisiä, liian hippimäisiä ja tylsiäkin. Lähtöasetelmat olivat siis nätisti sanottuna nihkeät. Vaan eipä ole enää - mää rakastuin koko touhuun!
 Ekana työnä kokeiltiin tasohuovutusta märkähuovutuksella. Tein seinätekstiilin/istuinalusen josta ei ole vielä kuvaa jaettavaksi. Homma oli fyysistä ja aikaa vievää, lopputulos kuitenkin palkitsi ahertamisen. Toisena työnä piti tehdä kaavahuovutusta muotin avulla. Itse valitsin tehtäväkseni Pöllin- monitoimikorin jota aion käyttää kukkaruukun suojuksena. Viimeistelyt tähän Pölliin tein neulahuovuttamalla, itse työ tehtiin muutoin jälleen märkähuovuttamalla eli hinkkaamalla vimmatusti veden ja saippuan kera kämmenet kirjaimellisesti verillä! Lopputulos on parempi kuin uskalsin koskaan edes toivoa, ja ihan minun näköiseni tuotos.
Kolmantena työnä piti tehdä muotoonhuovutus eli huovuttaa halutun kappaleen päälle. Itse tein Tyttöni vartalon kehikon piipunrasseista jotka päällystin villalangalla. Sen jälkeen sukkahousun avustuksella huovutin vartalon. Hiukset, mekon, laukun, kengät, silmät ja suun tein neulahuovuttamalla. Pitkähermoisten (eli ei minunlaisteni) hommaa, joten  lopputulos tähän nähden kohtuullisen onnistunut.

Kaikista ennakkoasenteista huolimatta huomasin huovuttamisen sopivan itselleni. Koin muotojen aikaansaamisen helpoksi ja vapauttavaksi. Oli kiva vaan läträillä menemään, lisäillä juttuja jälkeenkin päin neulahuovuttamalla ja antaa ns.flown viedä. Ylipäätään tein kaikki nämä kolme työtä vailla huolen häivää ja avoimesti kokeilumielellä. Opin jälleen että aina kannattaisi olla avoimin mielin uusia kokemuksia kohtaan, koskaan kun ei voi tietää mistä se onni kumpuaa tai taito löytyy!

Pahoittelut huonosta kuvan laadusta ja poltetuista väreistä, kännykameralla otettu. Myöhemmin tulossa parempia kuvia.

Kiitos teille Ystäväni!

Ilman ystäviä en olisi selvinnyt näin pitkälle! 

Olette elämäni suola ja sokeri,
perustukset ja seinät,
ilo ja valo, 
suonissani virtaava veri ja sydäntäni tahdistava läppä.

Ystävien läsnäoloa ei aina muista arvostaa arkipäivän askareiden viedessä aikaa arvokkailta hetkiltä ystävien kanssa. Tänään on koko päivä aikaa muistaa ystäviä, antaa se kiitos joka  heille kuuluu, kertoa kuinka paljon he meille merkitsevät. Voisin väittää että harva meistä on niin rautaa, että selviäisi elämän aallokoista ilman edes yhtä ystävää, olkoon se ystävä nelijalkainen, tuhatjalkainen, homo sapiens, hengetön taikka tuntematon tyyppi kadulla. 

Siirappista tai ei, mutta olen yrittänyt opetella kertomaan tunteistani edes epäsuorasti tuituilemalla ja sanomalla kuinka paljon itselleni tärkeitä ihmisiä ja olentoja rakastan.
 Henkilökohtaisesti voin todeta, että monesti se oman siskoni ikävöintinarina puhelimessa pelastaa koko päivän (vaikka yritänkin olla luurissa ihan coolio, onnistumatta..), Silmän hyrinä sylissä sulattaa koko sydämen, kumppanin pieni ele arjessa muistuttaa kuinka paljon rakkautta mahtuu välillemme, exän vilpitön kiitos lapsiensa ex tempore-vahtimisesta kertoo kuinka tärkeitä edelleen olemme toisillemme ja tuntemattomalta karvakorvalta saamani naaman nuoleminen kiitokseksi rapsutuksesta, vahvistaa haluani tehdä tästä maailmasta lempeän meille kaikille.

 

Kiitos teille blogini lukijat, että jaksatte edelleen odottaa näitä liian pitkäksi venähtäneitä päivityksiä, annatte muutaman minuutin aikaanne kommentoidaksenne julkaisujani ja elätte mukanani virtuaalisestikin. Nyt on vasta helmikuu, eli meillä kaikilla on vielä loistavasti aikaa tehdä tästä vuodesta edellistäkin parempi, kera ystävien!