Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, muutimme vappuna Tampereelta Helsinkiin. Olen hangoitellut tänne muuttoa vastaan koko ikäni. Olen kokenut Helsingin liian suurena, kylmänä, etäisenä ja pelottavana asuinkaupunkina. Maalaisena tykkään siitä, että kaupungin päästä päähän pääsee kävelemällä ja kaikki tarvitsemani kaupat sijaitsevat maksimissaan 5 kilometrin säteellä toisistaan. Näin oli myös Tampereella. Tampere on pienisuuri kaupunki jossa on ihana asua!

Nyt kun olemme asuneet täällä reilun viikon olen kirjaimellisesti savolainen Helsingis. Yksin en ole vielä uskaltautunut raitiovaunuun tai bussiin, metroon menemistä välttelen ahtaanpaikankammoisena viimeiseen asti. Tampereella totuin menemään kävellen joka paikkaan. Täällä pitää mennä raitiovaunulla joka paikkaan. Tai junalla. Tai autolla. Lähikauppaan ja postiin pääsen kävelemällä, kiloni kiittävät. Tähän on siis totutteleminen. Pessimistinä ja vastarannankiiskenä vielä tuplasti enemmän.

Asunto on ihana. Valoisa, hiljainen, iso vessa jossa mahtuu käymään suihkussa siirtämättä poikien pisulaareja paikoiltaan (arkipäivän luksusta, voin kertoa)! Parvekkeesta on tullut poikien lempipaikka kun pitkästä aikaa sieltä näkee muutakin kuin betoniseinää. Ekana päivänä, ennen verkon asentamista poikain pakomatkan varalle, parvekkeelle istahti jonkinmoinen kyyhkynen. Silmän kanssa sitä tapitettiin yhtä uteliaina ikkunan takaa kuin mummot lähiöissä. Luonto tulee luokse.

Muuttamiset saisivat nyt vähäksi aikaa riittää. Olemme muuttaneet kolmesti viimeisen kolmen vuoden aikana, riittää jo. Muutto oli itsessään ihan kamala. Onneksi oli ihania ystäviä auttamassa. Tavaraa karsittiin rankasti, vanha sohva, peilipöytä,kukkia, pirtinkalusto, punttipenkki ja noin sata kiloa painoja meni kiertoon, puhumattakaan neljästä Ikean kassista kirppiskamoja. Lisää on karsittu täällä päässä, sillä olemme huomanneet yhden puuttuvan neliön olevan kriittinen tavaroiden säilytyksen kannalta.

Helsinki ei ole vielä auennut, enkä ole sitä odottanutkaan. Vuosien negatiivinen energia sitä kohtaan ei väisty hetkessä, kuten ei nämä tavaratkaan. Jotta pääsisitte henkeen mukaan, laitan kuvia Tampereen päästä päivää ennen muuttoa sekä muutaman kuvan täältä päästä, lähinnä pojista ja tuosta jo mainitusta kyyhkyläisestä.

Olohuoneen kaaosta kera Silmän

Keittiö

"oispa tää jo ohi..."

Suklaata ja Imodiumia, mitä sitä stressaantuneena muuta tarvitseekaan?

Lahjakori muuttoapureille: itsetehty lp-kulho, olut, sipsiä ja serpentiiniä

Kyyhkyläinen tuli kylään

Silmä etsii epätoivoisena nukkumapaikkaa kaaoksen keskeltä

Lampaantalja pitää lämpimänä

Hänksi väsyneenä muutosta