Asuntomme täällä Helsingissä on vain puoli neliötä pienempi kuin Tampereella, mutta tämä puoli neliötäkin aiheutti alussa suurta päänvaivaa sisustuksen kanssa. Entinen olohuone oli nykyistä lähes puolet isompi ja alussa olin kauhuissani kuinka saan työpisteeni mahtumaan olohuoneeseen kirjahyllyn, sohvan, töllötason ja pöytien kanssa. Huoleni oli turha ja kalusteet ja tavarat löysivät kaikki paikkanssa kerralla. Entinen sohva todetiin liian isoksi tänne jo Tampereella ja se myytiin pois. Tilalle ostettiin kahden hengen levitettävä vuodesohva jonka saapumista odotimme yli kuukauden, kannatti odottaa. Nykyinen sohva on ihana ja laitan siitä kuvia heti kun saan niitä otettua.
Minulla on missio (ei liity mitenkään Nokiaan), että tahtoisin saada pikku hiljaa kaikki kalusteet vaihdettua vanhoihin, en siis uusiin kuten yleensä, vaan vanhoihin. Tahtoisin niiden olevan kierrätettyjä ja elämää nähneitä. Sohva ja sänky ovat poikkeuksia. Käytetyn sohvan kanssa en uskalla ottaa riskiä vieraan kissan hajun vuoksi (pojat, varsinkin Silmä, saa niistä suurta aihetta pissiä JOKA paikkaan sohvan lisäksi), sänky taas on pyhä paikka jonka tahdon kuluttaa puhki aivan itse, edellisen käytetyn jälkeen sitä uutta patjaa osaa arvostaa.
Sisustuslinjat ovat pysyneet aikalailla samoina kuin edellisessäkin asunnossa. Samoilla kalusteilla mennään, ainoastaan jokunen tuoli on vaihtanut huonetta ja matto lattiaa. Haaveissa olisi saada vanha 50-luvun tyylinen sohvapöytä, uusi iso matto olohuoneeseen ja Vallilan Saanko luvan-verho makuuhuoneeseen (olen suuri Vallila-fani, kuten noin miljoona muuta suomalaista). Keittiöön olen kaavaillut uutta valaisinta mutten ole löytänyt vielä sopivaa ehdokasta, etsintä jatkukoon.
 |
| Krusifiksit olivat yhteen aikaan kova juttu, nyt laitoin niitä jälleen esille |
Tässä välissä vielä maininta Outin taiteilemasta mahtavasta kissakuvasta. Hankinta ei ole ihan uusi mutta olen sen epähuomiossani unohtanut esitellä. Kuvaan Outi, The Artist, on taiteillut kaiken maailman katteja kaiken maailman ilmeillä, upeaa. Kuva josta tulee aina hyvälle tuulelle! Outin kattien kaverina rakkain lamppuni, Sigi Busingerin suunnittelema Mademoiselle Filou, rakastan ötököitä ja kaikkea hyönteis/ötökkä aiheista sälää.
 |
| Tuolinvaltaaja |
 |
| Työpiste |
Ps. Vinkkejä pääkaupunkiseudun parhaista (persoonallisimmista) putiikeista otetaan vastaan!
15 lukijaa, mahtavaa! Uusille lämpimästi Tervetuloa, laitetaan pian taas jotain arvontaa pystyyn!!!
4 kommenttia:
Ihana persoonallinen työpiste sulla. Olen kateellinen!
Ihan pakko kommentoida nyt. Tää sun blogis on tositosi kiva ja olisit saanut täältä uuden lukijan, mutta toi sun tapasi kirjoittaa sattuu silmiin ja tekee lukemisesta kauhean vaikeaa. Siis muuten hyvää tekstiä tuotat, mutta kun joka toinen sana on kursivoitu ja joka toinen on boldattu, on kauhean vaikea saada tuo teksti päässä oikeilla äänenpainoilla ja lukemiseen menee turhattomasti aikaa.
Ihan vaan tällainen pikkuehdotus, millä saisit blogistasi lukijaystävällisemmän. Muuten sun blogi on tosi kiva ja nätti. Toivottavasti en loukannut, koska se ei ollut tarkoitus.
Tuolinvaltaaja on suosikkini. Hyvän mielen päiväuneilija :)
Joka muutossa on mukana aina se jännittävä momentti, kuinka vanhat tavarat istuvat uusiin nurkkiin. Onneksi sinulla onnistuneesti! Minäkin muuten olen Vallila -fani (en vain asuinalueen, vaan kankaiden). Mutta missä luuraa kuva uudesta sohvasta?!
Näyttää Samis toosi hyvältä. Olen NIIN jukran kihinöissäni sun työpisteestä, se on jotain mahtavaa. Mun työpiste kun roikkuu jossain kaapissa (mikä piste?!). Oli myös taaseen hupaisaa havaita että himoamme samaa Vallilan-verhoa : ) Siis jukraa. Keep goeing, terkut. Ja niin - postia pistän tällä viikolla!
Lähetä kommentti