Rakkautta ja piikkilankaa

Maailmanmenon jyllätessä omalla voimallaan, olen koittanut keskittyä oman pienen maailmani tekemisiin. Todella pitkän korutauon jälkeen sain tehtyä äidilleni hänen pyynnöstään, vihdoin punaisen vetoketjukukkasen josta huomaa, että pitkä tauko on tehnyt terää. Tykkään kukasta ihan älyttömästi, siitä tuli tarpeeksi iso ja muhkea äitini rintapieleen sopivaksi.

Olen myös jatkanut vanhojen metallikippojen kimpussa sekä tehnyt muutamia muitakin koruja Hänksin ja Silmän valvovien silmien alla...

Lopuksi vielä retee kirpparilöytö (niitä tulee tehtyä nykyään huomattavasti vähemmän kuin ennen), piikkilankaa jäljittelevä hopeoitu jämäkkä rannekoru eurolla, tykkään!

Vähemmän helteistä (saahan sitä toivoa...) viikkoa toverit. Mie lähden Siperiaan (= Joensuuhun) viikoksi, palataan ja ollaan kuulolla!