Koen monet englantilaiset tavat ja perinteet hieman aikansa eläneinä, kun taas toiset tavat ja perinteet saavat minut suorastaan hihkumaan innosta, kuten esim. teeleivät, skonssit, kuninkaalliset, etiketit, hovimestarit. Hotellin vuosi- sarjasta löytyi näitä kaikkia ja hieman enemmän. Sarjassa seurattiin vuoden ajan Lontoossa toimivan Hotelli Claridgen elämää, vieraita ja henkilökuntaa. Hotelli on sijainnut ja toiminut paikallaan jo muistaakseni 1900-luvun alusta lähtien ja monet henkilökunnasta olivat työskenneelleet hotellissa vuosikymmeniä.
Tänään siis viimeisen jakson jälkeen aloin haaveilemaan tuhdista tukosta riihikuivaa, jonka avulla menisin viettämään yhden tai kaksi yötä kyseisessä hotellissa. Valitsisin mukaani kynähameen ja korkokengät, huulipunan ja nenäliinan, tutustuisin etukäteen etikettisääntöihin ja eri teelajeihin. Seuraisin sivusta ihmisten ja henkilökunnan toimia, lumoutuisin silitettyjen lakanoiden ja untavatyynyjen keskellä sekä tilaisin tietysti huonepalvelusta englantilaisen aamiaisen. Olisi houkutteleva ajatus, että voisi viettää muutaman päivän täysin erilaisena ihmisenä, täysin erilaisessa ympäristössä kuin normaalisti. Olen joskus jostain katsellut, kuinka jotkut ihmiset säästivät koko vuoden rahaa jolla he kävivät kerran vuodessa viikon lomalla, nauttimassa, tuhlaamassa, olemassa kaikkea muuta kuin tavallisesti ovat. Pidin näitä ihmisiä tuolloin hieman surullisina hahmoina, säälittävinä tosiasioiden kieltäjinä. En pidä enää. Minusta voisi tulla juurikin tuollainen tyyppi, kerron teille sitten kun se tapahtuu. Sillä välin kannattaa käydä katsomassa menneen maailman meininkiä areenasta.
Untill the next time, ladies and gentlemans!
