Lähdin googlettamaan ystäväni lukeman kirjan kirjoittajan perään ,sain vastaani sellaisen sivistysanojen sekä ammattisanaston vyöryn, että jäin pahasti niiden alle. Sieltä ulos rämmittyäni tajusin lahonneeni päästäni ja pahasti. Missä ovat ne ajat kun tuli luettua muutakin kuin dekkareita ja sisustuskirjoja, ajat jolloin tiesi muitakin sivistyssanoja kuin banaali ja groteski. Sanotaan että vanhuus ei tule yksin, perään voisin lisätä ettei se myöskään tule itsestään.
Elämme aikaa jolloin kaikilla on kiire, aika kortilla - pikaruokaa, pikajunia, pikapanoja, pikavippejä. Ei ole halua eikä kanttia odottaa, säästää, panostaa, keskittyä. Sorrun tähän itsekin toistuvasti vaikkei minulla pitäisi olla mihinkään kiire.Kirjasta lukemisen sijaan etsin asiat liian monesti googlettamalla ja harvoin minulla on edes halua raapaista pintaa syvemmältä. Teininä asia oli toisin. Sitä penkoi maat, mannut, kirjat ja lehdet että sai tietää mitä epäoleellisemmankin asian omasta idolistaan tai uudesta kiinnostavasta aatteesta. Angsti ja tiedonjano ajoi eteenpäin.
Pitkäjänteisyyteni on aina ollut huono, asiat pitää tapahtua nyt ja heti, eläkesäästäminen ei ole ollut mun juttu (tosin siinä olen petrannut jo kohta kolmatta vuotta) ja elämä on mennyt fiiliksen, ei järjen mukaan. Tämä kaikki on kärjistynyt muutaman viimeisen vuoden aikana järjenkäytön puutteeseen. Tästä pitää nyt tulla loppu tai alkaa päästä putoilla muutakin kuin hiuksia. Täten haastan itseni ja muutkin lukemaan vähintään yhden kirjan kuukaudessa, oppimaan yhden uuden asian tai sanan vaikka viikossa jne. Pienestä purosta kasvaa iso joki, vai miten se nyt meni?
 |
| Dalton Ghettin miniatyyrejä |
