Kamerakännyn kertomaa vuodelta 2011

Jättipitsa CityDealin tarjouksessa Tampereella

Uusia tatuointeja CityDealin tarjouksilla

Hänksi vielä menossa mukana, kassissa

Kaverin äidille tilautyö kaulakoru kierrätysmateriaaleista

Peijaksen soijanakkikastiketta ja perunoita <3

Hänksi ja Silmä testaamassa ISON lyhdyn tilavuutta

Kukkapöytä kierrätyksestä 4e

Tuoli 7e ja kukkakoroke 6e, kierrätyksestä

Silmä vetämässä päikkäreitä sohvalla

Minä poseeraamassa Ylioppilasteatterille tekemässäni hiushärpäkkeessä

Joku hullu ja hulluun kyllästynyt kissa <3

Silmä odottelemassa muuttoa Tampereelta Helsinkiin...

Vuosi vaihtui ja henkilökohtaisesti olin sen vaihtumisesta erittäin onnellinen! Vuosi 2011 oli raskain vuosi elämäni aikana. Siihen mahtui liian paljon negatiivisia asioita sekä liian suuria muutoksia liian lyhyen ajan sisään. Mukaan mahtui onneksi myös muutamia ilon aiheitakin ja tavallisesta arjesta nauttimista.  Kuvat ovat otettu ikivanhan kännykkäni ikivanhalla kameralla, mutta kun ei murehdi kuvien laadusta, huomaa että niihin on tarttunut pieniä palasia aitoa, elettyä elämää.

Kiitos teille kaikille ihanille,kärsivällisille ja persoonallisille lukijoilleni menneestä vuodesta ja mitä maistuvinta, makeinta ja positiivisinta vuotta 2012!

Valokuvauksen perusteet

Hiljaista on ollut kuin huopatossutehtaalla konsanaan. Hänksin kuoleman jälkeen koneella istumisesta, kuvaamisesta, kuvien muokkaamisesta, blogistelusta ja korustelusta on hävinnyt pieninkin kipinä. Luopumisen tuska kuihdutti tekemiset minimiin eikä kuukauden kipeänä olokaan auttanut asiaa.
Kameraan minut pakotti tarttumaan koulussa alkanut Valokuvauksen perusteet-kurssi. Kuvaamisen aloittamista auttoi kovasti se, että jokainen meistä sai koululta kurssin ajaksi käyttöönsä Canon EOS 450D-kamerat. Kurssi on vielä kesken, kameran toimintojen opettelu alkutekijöissään mutta into kuvaamista kohtaan sen sijaan orastavan innostava. Kuvien muokkauksesta en suostu edes puhumaan.
Alkuviikosta meillä oli studiokuvaukset. Kuvasimme erilaisia tehtävän antoja noudattaen SalSaDesignin koruja ja muutama kuva joukossa on kotona otettuja kokeiluja. Studiokuvaus oli haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Kuvista tuli upeita ja mahdollisuudet kameran asetusten + valaistuksen kanssa ovat rajattomat.

Kyllä koulunkäynti on mukavaa!

Niitä näitä

Ikean PS MIKKEL

Kaj Franck-aiheisia kortteja Designmuseosta

Oikea: Pietari Posti 2011                  Vasen: Klaus Haapaniemi 2008

Akneleukainen Silmä, 13,9 v.

Lähiaikoina on tullut tehtyä vähänlaisesti hankintoja, koska  ei ole tullut käytyä oikein missään eikä tuo pussin pohjakaan niin kaukana näkymisestä ole, että olisi liiemmin voinut tuhlailla. Jotain pientä kuitenkin ja paljon uusia elämyksiä.
Ekoissa kahdessa kuvassa näkyvä nykyaikainen raanu on ostettu Ikean poistomyynnistä alle kympillä. Ihastelin sitä jo aikoinaan normaalihintaisena (79e) mutten olisi sitä koskaan silloin raaskinut ostaa. Jälleen voidaan siis todeta että hyvää kannatti odottaa. Raanut ovat intialaisten naisten käsintekemiä ja jokainen niistä on uniikki kappaleensa. Pitäähän sitä tulevalla tekstiilisuunnittelijalla olla ainakin yksi seinävaate kotonaan ;)

Viime viikolla tuli myös käytyä nauttimassa taiteesta, ensin Designmuseossa, sitten Kiasmassa. Designmuseo iski lähemmin vaikka Kaj Franckin näyttely henkilökohtaisesti olikin hieman pettymys. Museokaupasta tuli kuitenkin ostettua pari korttia joissa näkyy Franckin hienoja töitä retrossa hengessä. Kirpputorilta taas löytyi Klaus Haapaniemen Juhla Mokalle 2008 suunnittelema keräilypurkki. Kunto priima, hinta 7e. Hieman kirveli mutta esteetikon on vaikea kääntää selkänsä (tai kukkaronsa) kauniin esineen edessä. Nyt on pari tämän vuoden purnukalle.

Lopussa vielä hieman epäselvä kuva paikallaan pysymättömästä Silmästä. Silmälle ilmestyi noin kuukausi sitten patti leukaan, tai leuka siis oikeastaan niinkuin kasvoi. Pelättiin tietty pahinta mutta lääkäri totesi sen olevan märkäpaise. Epäili hampaiden juurien olevan huonossa jamassa ja määräsi antibiootteja ja uuden ajan. Antibiootit tepsivät ja patti kutistui. Uudella käynnillä oli alun perin tarkoitus ottaa röntgenit hampaista ja tehdä juurihoito mutta kattia kanssa! Lääkäri tutkaili leukaa uudestaan ja totesi Silmällä olevan - arvatkaa mikä - tattadadaaaa - AKNE! Lääkäri näytti kuvia kissoista joilla on aknea ja samanlainen pattihan sieltä löytyi kuin Silmällä. Hoidoksi puhdistus antiseptisella puhdistusaineella ja sively kortisonivoidetta aina kun näppyjä ilmestyy. Huojennus oli suuri ja epäusko diagnoosia kohtaan huvittunut. Itse olen aikoinaan kärsinyt pahasta aknesta ja syönyt siihen Roaccutania, nyt sitten se on periytynyt "äidiltä pojalle", jokseenkin uskomatonta!
Kerroimme myös lääkärille Silmän muuttumisesta Hänksin kuoleman jälkeen. Silmästä on tullut paljon iloisempi, sen kastriitti vaivat ovat vähentyneet, se on paljon aktiivisempi ja käyttäytyy kuin Hänksi konsanaan. Lääkäri kertoi että kissat eivät yleensä sure toisen poismenoa. Ne eivät ole laumaeläimiä vaan viihtyvät paremmin yksin. Lääkäri kertoi myös tutkimuksesta jossa oli todettu yhden kissan tarvitsevan itselleen noin 93 neliötä tilaa! Ajatelkaa, aika huimaa. Itse kun aikoinaan ajatteli että pojista on seuraa toisilleen, mutta niin ne kuulemma vaan viihtyvät paremmin yksin. Nyt kun on eron huomannut Silmässä, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa tuon tutkimuksen ja väitteen.

Tällaistä täällä tällä kertaa. Huomaa että tekstiä tulisi enemmänkin. Syynä tähän puheripuliin on huomiset Tekstiiliopin kokeet joihin pitäisi tämä päivä päntätä. En olisi uskonut tekstiiliopinkaan olevan tuollaista kemiaa mitä se nyt tuntuu olevan.

Hulvatonta tiistaita teillekin!

Carpe diem

Menneisiin neljään kuukauteen on mahtunut muutto ja paikkakunnan vaihto, uuteen kotiin ja kotiseutuun tutustumista, mustasta vaaleaksi ja takaisin- muuttuminen, keväästä alkusyksyyn siirtyminen, uusien tuulien haisteleminen koru-kuin opiskelusaralla, kummilapsen ensimmäinen pitkäaikainen poissaolo ulkomailla sekä elämäni ilon ja valon menetys.

Paljon on mahtunut pieneen aikaan, paljon on tapahtunut pienessä ajassa. Aika kuluu, hetket rientää, pitää vain yrittää olla mukana joka hetkessä.

Tartu hetkeen!

Rakkautta ja piikkilankaa

Maailmanmenon jyllätessä omalla voimallaan, olen koittanut keskittyä oman pienen maailmani tekemisiin. Todella pitkän korutauon jälkeen sain tehtyä äidilleni hänen pyynnöstään, vihdoin punaisen vetoketjukukkasen josta huomaa, että pitkä tauko on tehnyt terää. Tykkään kukasta ihan älyttömästi, siitä tuli tarpeeksi iso ja muhkea äitini rintapieleen sopivaksi.

Olen myös jatkanut vanhojen metallikippojen kimpussa sekä tehnyt muutamia muitakin koruja Hänksin ja Silmän valvovien silmien alla...

Lopuksi vielä retee kirpparilöytö (niitä tulee tehtyä nykyään huomattavasti vähemmän kuin ennen), piikkilankaa jäljittelevä hopeoitu jämäkkä rannekoru eurolla, tykkään!

Vähemmän helteistä (saahan sitä toivoa...) viikkoa toverit. Mie lähden Siperiaan (= Joensuuhun) viikoksi, palataan ja ollaan kuulolla!

Taivaallisia tavaroita

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet enemmän tai vähemmän sumussa, joten nyt on aika  laittaa jotain uutta esille. Minun on pitänyt jo ajat sitten ottaa kuvia meidän uudesta sohvasta, josta oli jo aiemmin puhetta. Tänään sain sitten  inspiksen mutta sateinen ilma ja hehkulamppu ei tee kuville hyvää, koittakaa kestää. Sohva on kahden istuttava vuodesohva, väri harmaa, kangas jämäkkää kudosta. Malli on mukavan muodokas olematta liian kurvikas. Sohvan päälle ompelin pari tyynyä. Toisessa on teksti Home alone, tuntui tällä hetkellä sopivalta, ja toisessa on murretekstiä kirpparilta hankitusta tyynyliinasta. Molemmat tyynyt ovat kokonaan kierrätyskankaista, napeista ja pitseistä, sisätyynytkin ovat jo ennestään olemassaolleet. Tykkään molemmista kovasti ja niistä välittyy pitämäni shabby chic/kirppis tyyli, kunnon mökkitunnelmaa.

Lisäilin olohuoneen seinälle sohvan taakse uusia tauluja. Entinen kelta-musta kukkataulu sai väistyä uusien kuvien tieltä. Ostin Amos Andersonin Taidemuseosta upean Pauliina Turakka Purhosen näyttelyjulisteen, jonka laitoin kaveriksi kehystetylle maatuska paperiarkille. Joukosta löytyy myös mm. kummiteinini Ranskasta tuomat postikortit, Outin maalaama potretti Hänksistä ja Silmästä, skorpioni sekä hirvimuotti. Kyllä seinillä pitää kuvia olla!

Toisella seinällä minulla on taidokkaan sisareni käsinmaalaama puinen Pyhä Georgios voittaja- ikoni (kökkö kuva ei tee oikeutta ikonin komeudelle ja rikkaille värisävyille). Aihe ja värit ovat niin minua ja harva voi sanoa omistavansa itselleen henkilökohtaisesti maalatun aidon ikonin. Tästä olen ylpeä enkä häpeile näyttää sitä, on ilo ja autuus omistaa niin loistava Oma sisko!

Lopuksi vielä tervehdys Toiselta Puolelta, Hänksi saapui viime torstaina kotiin kauniissa uurnassa joka kuvastaa sen pienen potilaan suloista olemusta.

Sateisen raikasta tiistaita!