Kiitos teille Ystäväni!

Ilman ystäviä en olisi selvinnyt näin pitkälle! 

Olette elämäni suola ja sokeri,
perustukset ja seinät,
ilo ja valo, 
suonissani virtaava veri ja sydäntäni tahdistava läppä.

Ystävien läsnäoloa ei aina muista arvostaa arkipäivän askareiden viedessä aikaa arvokkailta hetkiltä ystävien kanssa. Tänään on koko päivä aikaa muistaa ystäviä, antaa se kiitos joka  heille kuuluu, kertoa kuinka paljon he meille merkitsevät. Voisin väittää että harva meistä on niin rautaa, että selviäisi elämän aallokoista ilman edes yhtä ystävää, olkoon se ystävä nelijalkainen, tuhatjalkainen, homo sapiens, hengetön taikka tuntematon tyyppi kadulla. 

Siirappista tai ei, mutta olen yrittänyt opetella kertomaan tunteistani edes epäsuorasti tuituilemalla ja sanomalla kuinka paljon itselleni tärkeitä ihmisiä ja olentoja rakastan.
 Henkilökohtaisesti voin todeta, että monesti se oman siskoni ikävöintinarina puhelimessa pelastaa koko päivän (vaikka yritänkin olla luurissa ihan coolio, onnistumatta..), Silmän hyrinä sylissä sulattaa koko sydämen, kumppanin pieni ele arjessa muistuttaa kuinka paljon rakkautta mahtuu välillemme, exän vilpitön kiitos lapsiensa ex tempore-vahtimisesta kertoo kuinka tärkeitä edelleen olemme toisillemme ja tuntemattomalta karvakorvalta saamani naaman nuoleminen kiitokseksi rapsutuksesta, vahvistaa haluani tehdä tästä maailmasta lempeän meille kaikille.

 

Kiitos teille blogini lukijat, että jaksatte edelleen odottaa näitä liian pitkäksi venähtäneitä päivityksiä, annatte muutaman minuutin aikaanne kommentoidaksenne julkaisujani ja elätte mukanani virtuaalisestikin. Nyt on vasta helmikuu, eli meillä kaikilla on vielä loistavasti aikaa tehdä tästä vuodesta edellistäkin parempi, kera ystävien!

Ohi on!

Tänään oli ammatillisen kuntoutuskurssini viimeinen päivä ja fiilis kurssin jälkeen on todella hyvä. Olen tyytyväinen itseeni että sain aikaiseksi hakeutua kurssille, jaksoin käydä sen loppuun ja kaiken kukkuraksi sen sisältämän kuuden viikon työharjoittelun myötä minulle selvisi mitä haluan työkseni tehdä. Tämän kaiken myötä hain Ikataan opiskelemaan Ohjaustoiminnan kurssille ja aloitan kahden vuoden opinnot tammikuussa 2014. Tulevaisuudessa pystyn ja osaan sitten vetää ammattini puolesta erilaisia kursseja esim. kansanopistoissa ja firmani puolesta. Saan ohjeistaa muita oppimaan uutta sekä jakaa omia ideoitani muiden käytettäväksi. Olo on kuin lottovoittajalla konsanaan ja olen myös kuullut että ko.alalta löytyy töitä monipuolisesti. Halleluja, ei siihen mennyt kuin 35 vuotta ja lukemattomat määrät erilaisia koulutus- ja työkokeiluja.

Tästä kaikesta innostuneena laitan jälleen jakoon ihania ideoita joita olen laittanut koneelle muistiin tulevia inspiraatiovajeita varten. Nauttikaa käsillätekemisistä, varsinkin näin joulun alla.

Sikin sokin ja heikun keikun

Elämä ja pää tuntuu olevan yhtä sekaisin kuin työpöytäkin. Onneksi näiden kaikkien joukkoon mahtuu mukavia pieniä asioita ja esineitä, sekä muutama valmis ja onnistunut tuotoskin. Kevät tekee tuloaan ja saa varmasti suurimman osan kansalaisista iloisemmalle ja energisemmälle tuulelle, niin minutkin. Tällä viikolla on paljon odotettavaa, joten keväisen kevytmielistä alkavaa viikkoa kaikelle kansalle!

Oppia ikä kaikki

                                                                      Osui ja upposi!

Elämän ihanuuksia

                                                       Koti ja kissat - mitkä ihanimmat asiat!

Positiivista ajattelua, osa 1.

Positiivisen ajattelun opettelu, osa 1.

En lannistu vaikka rahapussissa onkin vain muutama ropo ja viikko elettävänä. Aion silti mennä kirpparille ja kuluttaa budjetistani 1/5 turhuuksiin. Maha ei täyty, mutta löytämisen ilo lämmittää sitäkin enemmän.

En hermostu vaikka häirikkönaapureillamme onkin tänään tupaantuliaiset klo 18-23. Tämä ilmoitettu aikataulu pitää varmasti yhtä hyvin kutinsa kuin VR:n junatkin. Pahoittelevat kuulemma mahdollisesti koituvia häiriöitä, tämä heidän mahdollinen on yhtä mahdollinen kuin verojen maksu. En ärsyynny vaan annan lasten leikkiä...

Minun piti palauttaa eilen kaksituhatta valokuvauskurssin tehtävää. En palauttanut. Olisin voinut masentua ja heittää hanskat tiskiin, mutta päätin kuitenkin yrittää ja koettaa onnea omalla kamerallani. Jos en onnistu, onpahan ainakin epäonnistuneita otoksia joita tuhota.

Lumista lauantaita, onhan se kiva kun sitä lunta tulee edes joulun jälkeen.

Täällä ollaan, heikosti mutta kuitenkin!

Se on moro vaan kaikille lukijoille piiitkästä aikaa!

Viimeksi kun kirjoitin oli vielä muutto edessä ja olo henkisesti väsynyt mutta fyysisesti kunnossa. Toista on nyt. Muutto on ohi, Luojan kiitos! Se meni kaikkien epäpätevyyssääntöjen mukaan ja vei mehut meistä kaikista kokonaan, minusta ihan kirjaimellisesti. Sairastuin muuton jälkeisenä lauantaina ja sairauden syyksi löytyi määrittelemätön keuhkokuume. Lääkkeet eivät tepsineet, tulehdusarvot nousivat, vasemmassa keuhkossa näkyi lohko ja yskä yltyi pahaksi. Viime perjantaina jouduin sairaalaan ja eilen pääsin sieltä kotihoitoon. Olo on edelleen todella heikko, keuhkot arat ja yskä jatkuu.Asunto on edelleen muuton jäljiltä kaaoksen vallassa ja Silmäkin oksenteli ja kakki mihin sattui. Silmän diagnoosi erilaisten verikokeiden jälkeen oli stressi ja lääkkeeksi hän sai pistorasiaan laitettavan Feliway-rauhoitteen, joka on  huumannut koko kissan ihan reggae-henkiseksi retkottajaksi :D Tästä mennään vain kohti parempaa, eikö?

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja kirjoittelen lisää uudesta asunnosta heti kun jaksan olla koneella pitempään kuin viisi minuuuttia. Voikaa hyvin!

Syy ja selvitys

Moro vaan kaikille!
Blogi hiljaisuuden syy on tässä:

Me muutetaan - TAAS! Jos minusta ei kuulu vielä ensi viikon lopullakaan mitään, hälyttäkää apua. On enemmän kuin todennäköistä että voimani hiipuvat näiden 70 muuttolaatikon edessä. Onneksi osakseni ei tällä kertaa koidu kuin näiden monstreiden täyttäminen ja tyjentäminen, kantamisen hoitaa neljä raavasta miestä ja nokkakärryt!

Tsemppiä kaikille muuttajille ja teille muille onnekkaille leppoisaa viikonloppua. Nauttikaa jo valmiista kodeistanne ja muuttovapaasta viikonlopusta!

Niitä näitä

Ikean PS MIKKEL

Kaj Franck-aiheisia kortteja Designmuseosta

Oikea: Pietari Posti 2011                  Vasen: Klaus Haapaniemi 2008

Akneleukainen Silmä, 13,9 v.

Lähiaikoina on tullut tehtyä vähänlaisesti hankintoja, koska  ei ole tullut käytyä oikein missään eikä tuo pussin pohjakaan niin kaukana näkymisestä ole, että olisi liiemmin voinut tuhlailla. Jotain pientä kuitenkin ja paljon uusia elämyksiä.
Ekoissa kahdessa kuvassa näkyvä nykyaikainen raanu on ostettu Ikean poistomyynnistä alle kympillä. Ihastelin sitä jo aikoinaan normaalihintaisena (79e) mutten olisi sitä koskaan silloin raaskinut ostaa. Jälleen voidaan siis todeta että hyvää kannatti odottaa. Raanut ovat intialaisten naisten käsintekemiä ja jokainen niistä on uniikki kappaleensa. Pitäähän sitä tulevalla tekstiilisuunnittelijalla olla ainakin yksi seinävaate kotonaan ;)

Viime viikolla tuli myös käytyä nauttimassa taiteesta, ensin Designmuseossa, sitten Kiasmassa. Designmuseo iski lähemmin vaikka Kaj Franckin näyttely henkilökohtaisesti olikin hieman pettymys. Museokaupasta tuli kuitenkin ostettua pari korttia joissa näkyy Franckin hienoja töitä retrossa hengessä. Kirpputorilta taas löytyi Klaus Haapaniemen Juhla Mokalle 2008 suunnittelema keräilypurkki. Kunto priima, hinta 7e. Hieman kirveli mutta esteetikon on vaikea kääntää selkänsä (tai kukkaronsa) kauniin esineen edessä. Nyt on pari tämän vuoden purnukalle.

Lopussa vielä hieman epäselvä kuva paikallaan pysymättömästä Silmästä. Silmälle ilmestyi noin kuukausi sitten patti leukaan, tai leuka siis oikeastaan niinkuin kasvoi. Pelättiin tietty pahinta mutta lääkäri totesi sen olevan märkäpaise. Epäili hampaiden juurien olevan huonossa jamassa ja määräsi antibiootteja ja uuden ajan. Antibiootit tepsivät ja patti kutistui. Uudella käynnillä oli alun perin tarkoitus ottaa röntgenit hampaista ja tehdä juurihoito mutta kattia kanssa! Lääkäri tutkaili leukaa uudestaan ja totesi Silmällä olevan - arvatkaa mikä - tattadadaaaa - AKNE! Lääkäri näytti kuvia kissoista joilla on aknea ja samanlainen pattihan sieltä löytyi kuin Silmällä. Hoidoksi puhdistus antiseptisella puhdistusaineella ja sively kortisonivoidetta aina kun näppyjä ilmestyy. Huojennus oli suuri ja epäusko diagnoosia kohtaan huvittunut. Itse olen aikoinaan kärsinyt pahasta aknesta ja syönyt siihen Roaccutania, nyt sitten se on periytynyt "äidiltä pojalle", jokseenkin uskomatonta!
Kerroimme myös lääkärille Silmän muuttumisesta Hänksin kuoleman jälkeen. Silmästä on tullut paljon iloisempi, sen kastriitti vaivat ovat vähentyneet, se on paljon aktiivisempi ja käyttäytyy kuin Hänksi konsanaan. Lääkäri kertoi että kissat eivät yleensä sure toisen poismenoa. Ne eivät ole laumaeläimiä vaan viihtyvät paremmin yksin. Lääkäri kertoi myös tutkimuksesta jossa oli todettu yhden kissan tarvitsevan itselleen noin 93 neliötä tilaa! Ajatelkaa, aika huimaa. Itse kun aikoinaan ajatteli että pojista on seuraa toisilleen, mutta niin ne kuulemma vaan viihtyvät paremmin yksin. Nyt kun on eron huomannut Silmässä, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa tuon tutkimuksen ja väitteen.

Tällaistä täällä tällä kertaa. Huomaa että tekstiä tulisi enemmänkin. Syynä tähän puheripuliin on huomiset Tekstiiliopin kokeet joihin pitäisi tämä päivä päntätä. En olisi uskonut tekstiiliopinkaan olevan tuollaista kemiaa mitä se nyt tuntuu olevan.

Hulvatonta tiistaita teillekin!

Jos ei oikeita kukkia, niin oikeita ystäviä ainakin!

Eilen kynnyksellä odotti kaunis kirjekuori. Posti toi mitä sympaattisimman yllärin Samikselta. Olin äksyillyt Samikselle kuinka mullon huono viikko, kökkö elämä ja kaikki menee päin prinkkalaa. Sanoihin en usko mutta tekojen edessä olen voimaton. Jos ei kuoresta tullut oikeita kukkia, niin Kenzon tuoksutinta ainakin kera suklaan ja hillittömän muistilappuvihkosen. Arvostan!
Mitä niillä oikeilla kukkasilla kun on kultaakin arvokkaampia oikeita ystäviä! (Kiitos Samis, jälleen!)

Mikä kuori, mikä kuosi, MIKÄ lähettäjä!

Nuo kassissa löysin tuon kuoren kynnykseltä, noista lisää myöhemmin (olen liekeissä).

Kattokaa tota korttia, tuota tuoksia, mums-suklaatia ja hellyä viestintuojaa <3

Ei ne suuret puheet vaan ne pienet teot.

Rakkaus riittää?

Kattia kanssa!

Ressiä pukkaa isolla vaihteella. Kuullaan ja nähdään kun homma hallinnassa ja asiat poikki + pinossa.

Kuva jostain Tattoo-sivulta..

Carpe diem

Menneisiin neljään kuukauteen on mahtunut muutto ja paikkakunnan vaihto, uuteen kotiin ja kotiseutuun tutustumista, mustasta vaaleaksi ja takaisin- muuttuminen, keväästä alkusyksyyn siirtyminen, uusien tuulien haisteleminen koru-kuin opiskelusaralla, kummilapsen ensimmäinen pitkäaikainen poissaolo ulkomailla sekä elämäni ilon ja valon menetys.

Paljon on mahtunut pieneen aikaan, paljon on tapahtunut pienessä ajassa. Aika kuluu, hetket rientää, pitää vain yrittää olla mukana joka hetkessä.

Tartu hetkeen!

Yksi 27-vuotias lisää

Jälleen yksi 27-vuotias liian nuorena poisnukkunut lahjakkuus. Tämä vuosi on ollut henkilökohtaisesti sekä maailmanlaajuisesti vaikea ja dramaattinen vuosi. Odotan uutta vuotta enemmän kuin koskaan.

Isona minusta tulee...

tekstiilisuunnittelija! Hello Metropolia, here I come!

Debbie Smyth

Helsingin kauniit kasvot

Ystävämme veivät meidät laivamatkalle Helsingin saaristoon. 1,5 tunnin mittainen reissu mutkitteli mm.Suomenlinnan ja Kruunuhaan kautta. Alla massiivinen kuvakavalkadi josta näkyvät Helsingin kauniit kasvot. Ilma oli kuin morsian ja matka mieleenpainuva, voisin jopa sanoa pitäväni Helsingistä, ainakin mereltä käsin.
PS. Kuvia kannattaa klikata suuremmaksi, saa paremmin fiilisteltyä.