Nevermind what they say about you

Täällä ollaan ja tunteet tuuletettu eilisestä oikein kunnolla. Välillä pitää kyllästyä niin jaksaa taas uudelleen innostua ;) Ulkona tuulee niin kovaa, että lähtee paikatkin hampaista eli juuri oiva hetki esitellä viime keskiviikkoista iltaa siellä Voicen Muotiviikoilla.

Mulla ei ollut mitään hajua miten moiseen tilaisuuteen pukeudutaan tai ylipäänsä millainen koko tilaisuus on. Sen tiesin että siellä on kaksi muotinäytöstä ja Anna Abreun esiintyminen. Koruntekijälle kaikkien tapahtumien ydin ja perusta on tietysti koru. Koruista innostuneena aloin toteuttamaan "jotain suurta, näyttävää, ei liian rokkia muttei liian nössöäkään"- kaulakorua joka sopisi koristamaan yksinkertaista mustaa paitaa. Päädyin tekemään Vallilan verhokankaan palasesta ruusukkeita, jotka sommittelin yhteen ompelemalla ja kruunaamalla komeuden niiteillä. Lopputulos oli onnistunut ja ensimmäinen kokeiluni ei jää varmastikaan viimeiseksi ruusukkeiden ja kankaan osalta. Kevyt ja erittäin miellyttävä kantaa, kun sitä vaan vielä oppisi käyttämään...

Kuvassa oleva asu päätyi päälleni tapahtumaan MUTTA ilman tuota korua. Lähtiessä mieli muuttui (mikä ylläri!)ja vaihdoin kaulakorun käsirauta-henkselikoruun, jonka olen jo aiemmin tehnyt ja josta on muodostunut luottokoruni. Nyt vain täytyy odotella tilaisuutta mihin laittaa tuo ruusukekoru tai sitten päädyn laittamaan sen SalSan sivuille myyntiin :) Asu oli juuri sopivanlainen tapahtumaan, joka oli kuin mikä tahansa messutapahtuma tuote-esittelijöineen ja maistiaisineen. Molemmat muotinäytökset olivat toki hienoja ja tykkäsin kovasti 60-70 lukulaisista vivahteista väreissä ja muodoissa. Upeita kuvia näytöksistä löytyy täältä KLIK!

Osallistuimme Kiiran kanssa Tyylikoulu WorkShoppiin tekemällä kollaasit vanhoista Olivian lehdistä annettujen aiheiden puitteissa. Ohjeissa neuvottiin repimään kuvat, minä vastarannankiiskenä leikkasin kuvat. Lopputulos oli tekijänsä näköinen. Himoitsemistani asusteista löytyi mm. knalli, jolloista olen himoinnut itselleni jo hyvän tovin. En tiedä mistä sitä kannattaisi etsiä ja enkä varsinkaan tiedä mistä sellaisen löytäisi huokealla hinnalla, vinkkejä otetaan vastaan!

Ilta oli loppujen lopuksi mukava (kiitos mukavalle seuralaiselleni Kiiralle) ja oli hienoa päästä näkemään kauniita asuja ja malleja lähietäisyydeltä. Anna Abreu oli myöskin livenä huomattavasti parempi laulaja + vieläkin pienempi ja sirompi kuin olin odottanut. Voisin mennä Muotiviikoille toistekin vaikkei tilaisuus niin spessu ollutkaan kuin luulin, kokeilemalla oppii ja ennakkoluulottomalla asenteella pääsee pitkälle :)

Muodikasta maanantaita ja älkää välittäkö mitä muut teistä ajattelevat!

PS. Laitetaan huomenna jotain kivaa arvontaa pystyyn kun on lukijatkin lisääntyneet ja uusi viikko alkanut.

Etkot, jatkot ja juhlien jälkeen

Viikonloppu meni Puoliskon syntymäpäiviä juhliessa. Kaverit tulivat kakulle ja kahville, jonka jälkeen jatkettiin iltaa kuohuvien parissa. Upea kukkakimppu on tovereiden tuomisia, aivan upea ilmestys! Lauantaina yritettiin myös saada Silmälle lääkäriaikaa alakuloisuuden ja alaleuan patin vuoksi. Tänään lääkärissä selvisi että patti ei ole kasvain, vaan mätäpaise. Antibioottikuuri ja jatkoseuranta - Thank God! Näillä uutisilla on hyvä aloittaa jälleen uusi kouluviikko Photoshopin parissa.

Muanantaita immeiset!

Elefantti olohuoneessa

Eilen kävin pitkästä aikaa kirpparilla ja löysin sieltä mitä hellyttävimmän, keraamisen elefantti kukkaruukun. Hinta 4e oli siinä ja rajoilla, mutta eihän eläintä voi ilman kotia jättää, eihän? (varsnkaan kun se muistutti jotenkin Hänksiä...)

Löysin myös rokkaavan paidan jota olin katsellut "sillä silmällä" aiemmin Elloksen sivuilta. Nyt se löytyi priimakuntoisena 5 euron hintaan eikä tarvinnut ruveta tilailemaan, saati maksamaan postikuluja. Tyyrishän tuo oli ja pari kokoa liian iso, mutta ompelukone hoiti koon kuntoon kun taas kettingit saivat kukkaron nyörit löystymään silkasta rakkaudesta niitä kohtaan.

Elefantti päätyi olohuoneen pöydälle ja paidan aion pistää päälle heti tänään kouluun. Tästä se viikko alkaa, huomiseen!

Junassa on hauska matkustaa!

Täällä ollaan, palattuna kaukomailta tai ainakin itäisestä- suomesta. Reissu meni hyvin ja lähes kivuttomasti. Asiaa auttoi kovasti Pendolinon mahdollistama lyhyin mahdollinen matkustusaika sekä businesluokka. Otin tarjouksesta vaarin  ja matkustin  mennen tullen junan businesluokassa VR:n tarjotessa 31.7.2011 saakka businesluokassa matkustaessa -25%  junalipun hinnasta, lisähintaa yhteen suuntaan kertyi normaalilipun hintaan verrattuna 9-11e. Vaunusta löytyi ensiluokkainen ilmastointi, ilmaista kahvia, teetä, vettä sekä keksiä + päivän lehdet, mennessä ISO plussa oli olla ainoana matkustajana koko vaunussa! Poistullessa koko juna + businesluokka oli ääriään myöten täynnä mikä oli koko matkan ainoa miinus hellettä lukuunottamatta.

Ihanan autiota!

Sipseillä ja silmäpusseilla on jotain tekemistä keskenään

Matka-asuna kirpparilta kesän alussa löytämäni ihanat Michael Korsin leggarit ja jo aikaa nähneet Naturalistat.

Reissussa on kiva olla mutta kotia on aina vielä kivempi tulla! Huomenna laitan kuvia tulemaan briljantin kummilapseni stylestä teinihuoneesta ja monilahjakkaan siskoni inspiroivasta sisustuksesta + muutamista hänen taideteoksistaan.

Syntisen hyvää sunnuntaita!

Kamat kiertoon!

Täällä ollaan, hengessä mukana vaikka hiljaista on ollutkin. Pää on lyönyt normaalia enemmän tyhjää viime aikoina ja koska urheiluhulluus puraisi jälleen pienen tauon jälkeen,ovat aika ja energia jääneet salille.Jotain on kuitenkin saatu aikaiseksi sillä viime viikolla veimme vanhoja tavaroita ja vaatteita kirpputorille myyntiin. Tällä hetkellä olemme todenneet Tampereen RadioKirppiksen parhaaksi paikaksi tehdä ostoksia, joten tavarat menivät sinne.Kirpputorien suurkuluttajana täytyy itsekin osata luopua tavaroistaan noin 2-4 kertaa vuodessa, joten kirppiskamojen myyntiinlaitto on tuttua ja aina yhtä puuduttavaa hommaa. Summa summarum- kamat tekivät hyvin kauppansa ja melkein kaikki saatiin myytyä. Kuvassa murto-osa myyntiin lähteneistä tavaroista (lukuunottamatta sitä kissaa siellä sängyllä).

Samalla kun etsin itselleni turhia ( liian pieniä) vaatteita , huomasin vaatekaappini olevan väritykseltään aika monotoninen... "with black you can´t  never go wrong" !

Kaapin alaosassa olevat väripilkut ovat myös kirpparille mennyttä sälää. Nuo kun sai jaloista pyörimästä niin johan tuli tilaa hankkia uutta ja ehompaa täytettä ;O)

Ikä(vää)

Viime viikolla huomasin vanhentuneeni fyysisesti kuin psyykkisestikin. Räikeimmät tapaukset olivat näköni huonontumisen todistaminen optikolla ja ikiteinistä kuoriutui leffassa ärsyttävä aikuinen. Missä mennään ja mitä on tapahtunut?
Muistan nuorena teininä ajatelleeni että teen kaikkeni jottei minusta tule samanlaista kalkkista, maailman nälätöntä ja tiukkapipoista aikuista kuin vanhempani. Vihasin tavallisuutta, samankaltaisuutta, rajoja (vaikka niitä pitkälle noudatinkin, kiltin tytön-syndrooma) ja sitä että minulle sanottiin mitä saan ja mitä en saa tehdä. Halusin itse päättää ja kokea kaikki, mahdollisimman nopeasti ja paljon. Samalla mentaliteetilla ollaan menty aika pitkälle näihin päiviin saakka.
Viime viikon lopulla raahasin itseni vihdoin ja viimein näöntarkastukseen. Minulla on aina ollut virheetön näkökyky, mutta lähiaikoina on alkanut tuntua että joutuu ikävästi siristelemään. Optikon tuomio oli hankkia lasit, lukulasit ja prillit päässä myös väsyneenä. Vanhenin todistettavasti. Ikänäkö teilasi, rillit ilkkuivat hyllyillä ja minä olin henkisesti lyöty. Nyt on prillit tilattu ja niitä odotellessa ajattelin mennä elokuviin nuolemaan haavojani.
Olen aina ollut suuri teinileffojen ystävä. Nuorena katsoin Breakfast clubin (halusin samaistua Benderiin, siihen pahispoikaan) kymmeniä kertoja, samoin Synttärit ja Pretty in pinkin. Sen jälkeen on jatkettu samoilla linjoilla ja olin jo trailerin nähdessäni päättänyt haluavani nähdä kotimaisen Sisko tahtoisin jäädä- leffan. Innolla teatteriin, popparit kouraan ja hanuri penkkiin. Alku oli pliisu, odotuksen kovat ja leffan lopussa huomasin olevani ainakin 15 vuotta liian vanha. Leffan aikana huomasin mutisevani mantroja kuin; ei kannata tehdä tuollaista, älä kiroile, pitäiskö miettiä vähän pidempään, missä sun oma tahto on ...om om om. Vanha. Aikuinen. Järkevä. Millon minusta on tullut JÄRKEVÄ? Minä ajattelen aina tunteella, en järjellä.
Tämä viikko alkoi järkevästi, vastuullisesti ikävien velvollisuuksien merkeissä. Pientä kapinahenkeä on kuitenkin vielä hengissä aikuistumisen vastarintaliikkeen riveissä.Alla todiste siitä.

Uskolliset Martensit, 12 v. Glitterirusetit  0,40e kirpparilta.