torstai 20. helmikuuta 2014

Hurahdin huovutukseen!

Se o moro ja hurlumhei sillä mulla alkoi tänään hiihtoloma! Se tuleekin todella tarpeeseen, sillä koko viikko ollaan koulussa huovutettu erilaisin menetelmin ja tänään saatiin kaikki kolme pakollista työtä tehtyä, sekä esiteltyä.
En ole koskaan ennen kokeillut minkäänlaista huovuttamista, vaan olen suoraan sanoen vältellyt sitä. Luulin homman olevan tylsää ja erityisen vaikeaa. En ole myöskään koskaan tykännyt huovutetuista hatuista, tossuista, kintaista tms. Mielestäni ne ovat jotenkin kaikki samanlaisia, perinteisiä, liian hippimäisiä ja tylsiäkin. Lähtöasetelmat olivat siis nätisti sanottuna nihkeät. Vaan eipä ole enää - mää rakastuin koko touhuun!
 Ekana työnä kokeiltiin tasohuovutusta märkähuovutuksella. Tein seinätekstiilin/istuinalusen josta ei ole vielä kuvaa jaettavaksi. Homma oli fyysistä ja aikaa vievää, lopputulos kuitenkin palkitsi ahertamisen. Toisena työnä piti tehdä kaavahuovutusta muotin avulla. Itse valitsin tehtäväkseni Pöllin- monitoimikorin jota aion käyttää kukkaruukun suojuksena. Viimeistelyt tähän Pölliin tein neulahuovuttamalla, itse työ tehtiin muutoin jälleen märkähuovuttamalla eli hinkkaamalla vimmatusti veden ja saippuan kera kämmenet kirjaimellisesti verillä! Lopputulos on parempi kuin uskalsin koskaan edes toivoa, ja ihan minun näköiseni tuotos.
Kolmantena työnä piti tehdä muotoonhuovutus eli huovuttaa halutun kappaleen päälle. Itse tein Tyttöni vartalon kehikon piipunrasseista jotka päällystin villalangalla. Sen jälkeen sukkahousun avustuksella huovutin vartalon. Hiukset, mekon, laukun, kengät, silmät ja suun tein neulahuovuttamalla. Pitkähermoisten (eli ei minunlaisteni) hommaa, joten  lopputulos tähän nähden kohtuullisen onnistunut.

Kaikista ennakkoasenteista huolimatta huomasin huovuttamisen sopivan itselleni. Koin muotojen aikaansaamisen helpoksi ja vapauttavaksi. Oli kiva vaan läträillä menemään, lisäillä juttuja jälkeenkin päin neulahuovuttamalla ja antaa ns.flown viedä. Ylipäätään tein kaikki nämä kolme työtä vailla huolen häivää ja avoimesti kokeilumielellä. Opin jälleen että aina kannattaisi olla avoimin mielin uusia kokemuksia kohtaan, koskaan kun ei voi tietää mistä se onni kumpuaa tai taito löytyy!

Pahoittelut huonosta kuvan laadusta ja poltetuista väreistä, kännykameralla otettu. Myöhemmin tulossa parempia kuvia.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kiitos teille Ystäväni!

Ilman ystäviä en olisi selvinnyt näin pitkälle! 

Olette elämäni suola ja sokeri,
perustukset ja seinät,
ilo ja valo, 

suonissani virtaava veri ja sydäntäni tahdistava läppä.

Ystävien läsnäoloa ei aina muista arvostaa arkipäivän askareiden viedessä aikaa arvokkailta hetkiltä ystävien kanssa. Tänään on koko päivä aikaa muistaa ystäviä, antaa se kiitos joka  heille kuuluu, kertoa kuinka paljon he meille merkitsevät. Voisin väittää että harva meistä on niin rautaa, että selviäisi elämän aallokoista ilman edes yhtä ystävää, olkoon se ystävä nelijalkainen, tuhatjalkainen, homo sapiens, hengetön taikka tuntematon tyyppi kadulla. 

Siirappista tai ei, mutta olen yrittänyt opetella kertomaan tunteistani edes epäsuorasti tuituilemalla ja sanomalla kuinka paljon itselleni tärkeitä ihmisiä ja olentoja rakastan.
 Henkilökohtaisesti voin todeta, että monesti se oman siskoni ikävöintinarina puhelimessa pelastaa koko päivän (vaikka yritänkin olla luurissa ihan coolio, onnistumatta..), Silmän hyrinä sylissä sulattaa koko sydämen, kumppanin pieni ele arjessa muistuttaa kuinka paljon rakkautta mahtuu välillemme, exän vilpitön kiitos lapsiensa ex tempore-vahtimisesta kertoo kuinka tärkeitä edelleen olemme toisillemme ja tuntemattomalta karvakorvalta saamani naaman nuoleminen kiitokseksi rapsutuksesta, vahvistaa haluani tehdä tästä maailmasta lempeän meille kaikille.


Kiitos teille blogini lukijat, että jaksatte edelleen odottaa näitä liian pitkäksi venähtäneitä päivityksiä, annatte muutaman minuutin aikaanne kommentoidaksenne julkaisujani ja elätte mukanani virtuaalisestikin. Nyt on vasta helmikuu, eli meillä kaikilla on vielä loistavasti aikaa tehdä tästä vuodesta edellistäkin parempi, kera ystävien!