Tapaninpäivän huutokauppa

Joulu tuli kiireisissä merkeissä ja meni ohi jälleen yhtä nopeasti kuin ennenkin. Joka vuosi lupaan itselleni tehdä seuraavana vuonna kaikki toisin ja aloittaa järjestelyt hyvissä ajoin ilman stressiä, ja joka vuosi käy toisin. En jaksa enää soimata siitä itseäni, sillä joulu meni kaikesta ressistä huolimatta hyvin ja oli rauhaisan leppoisa.
Eilen käytiin Mouhijärvellä huutokaupassa ajanviete-mentaliteetilla. Mukaan kuitenkin tarttui kaikkea maan ja taivaan väliltä, ihan siksi kun halavalla sai ja miellytti silmää. Yksi ainut esine huutokaupassa oli, jota himoitsin alusta saakka,  ja usko meinasi jo loppua kesken kun se ei meinannut tulla huudettavaksi sitten millään. Ihan lopussa, ihmisten jo kaikottua omille teilleen ja meidän muutamien jäädessä vielä lipomaan huuliamme, pyysin meklaria ottamaan vaasin  huudettavaksi. Koska emme kerenneet näyttöön, en yhtään tiennyt kenen tekemä vaasi oli, mutta koska olin ihastunut sen ulkonäköön heti, ajattelin sitä kaikesta huolimatta koettaa saada itselleni. Kanssani huusi joku toinenkin innokas kilpaa, muttei kuitenkaan ollut tosissaan koska hinta jäi niinkin alhaiseksi kuin huimat 13 euroa. Minä olin enemmän kuin tyytyväinen ja nyt täytyy vain raivata tilaa tälle ihanuudelle!

Kuva etsystä.

Kyseessä on Royal Copenhagenin fajanssivaasi 427/3114, jonka on suunnitellut Kari Christensen. Vapiskaa peltipurkit, keramiikat tulee!!!

Ikaalinen ja minä

Se on moro toooodella pitkästä aikaa!!!

Paljon on taas kerennyt tapahtua viimeisimmän postauksen jälkeen, enkä käy asioita sen kummemmin selittelemään. Sen voin sanoa että paikkakunta on jälleen kerran vaihtunut, eli muutimme kesäkuun alussa tänne Ikaalisiin mun koulunkäynnin takia. Eipähän tarvitse enää istua 2,5 tuntia päivässä bussissa, saa asua rivitalossa jossa on oma sauna & patio + kouluun on ihanan helppo ja nopea mennä. Koulussa tässä olen ollutkin, vaikka mulla onkin hyvin paljon hyväksilukuja edellisten opintojen myötä. Täytyy sanoa, että Ikata on niistä lukuisista kouluista joissa olen ollut, ehdottomasti kivoin paikka opiskella. Asiaan toki vaikuttaa oman alan löytyminen, mutta muutoinkin koulussa on hieno yhteishenki, upeat puitteet erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kokeilemiseen sekä mukavat opettajat. Ensimmäistä kertaa elämässäni olenkin siis mennyt ja ollut koulussa, vaikkei mulla lukujärjestyksen mukaan tunteja olekaan. Olen intoutunut kokeilemaan kaikkea uutta linopainamisesta keramiiikkaan. Keramiikkaa rakastan ja toivottavasti pääsen sitä pian taas tekemään enemmän ja ajan kanssa.
Tällä hetkellä kiirettä pitää ensimmäisen näyttötyöni kanssa. Näyttötyöni aiheena on Tuunaa tuolisi- ideoita vanhojen tuolien uudistamiseen.  Saimme koululle kyselyn Suomen Kädentaidot messujen järjestäjiltä, jotka etsivät esiintyjiä ja tekijöitä Tampereen Messukeskuksessa pidettyihin Kädentaidot-messujen Idealavalle. Aiheita oli erilaisia, ja korujen tekoakin olisi ollut tarjolla. Nykyään kun olen rohkaistunut kokeilemaan uusia asioita, valitsin itselleni aiheeksi tuon Tuunaa tuolisi-idean. Hankin erilaisia tuoleja, jotka tuunasin monella eri tavalla. Pidin sunnuntaina 16.11.2014 vajaan puolen tunnin esittelyn näistä tuunaamistani tuoleista, joiden avulla pyrin antamaan katsojille & kuulijoille uusia ideoita vanhojen istuinten tuunaamiseen.  Minulla oli haastattelijana lavalla kaikkien virkkureiden tuntema Virpi Siira. Siellä sitä siis oltiin kuuluisuuksien kera messuilla esittelemässä omia tuotoksia.
 Kokemus oli todella mukava ja haluaisin ehdottomasti tehdä lisää tuollaisia esiintymisjuttuja.

Tällä hetkellä teen näyttötyöni kirjallista osiota suurella vaihteella, sillä sen pitää olla palautettuna opettajalle ensi maanantaina 1.12, koska itse näyttötutkintoni on tiistaina 2.12. Pitäkää siis peukkuja ja toivotaan että kaikki menisi putkeen. Tässä kuvina pieni osa siitä mitä tässä on tullut tehtyä ja ajateltua viime postauksen jälkeen.

Koruja kesämyyntiin VillaRoosaan

Kesäopintojeni värjäys osiota

Mosaiikkityö ennen saumaamista

Erilaisempi mosaiikkityö, vielä mietin millä saumaisin...

Kortteja uuden Lastensairaalan hyväksi

Ovikyltti kaverille, jotka hankkivat itselleen omakotitalon

Kaverin Miisa-prinsessalle ovikyltti

Keramiikkaa, seinäreliefi

Keramiikkaa, tyttönen

Keramiikkaa, Pöllö-kulho

Purkkeja...

Lisää purkkeja :)

Sisustuksen keväistäminen etenee...

kattokaa vaikka itte!

Edellisessä postauksessa vilahtaneet hevoset pääsivät laiduntamaan vitriinin päälle ja hyllykön päällisen valloitti kasa tekokukkia, samovaari, pupu, peltipurkit sekä ikivanha viherkasvini. Taustalle nakuttelin naapureiden iloksi muutaman julistetaulun ja heti piristyi yleisilme tuossa nurkassa. Sohviin vaihdoin istuintyynyjen päälliset ja ainakin Silmä- vanha pieru - on ottanut ne avosylin vastaan. Tyynyjen kanssa täytyy vielä sumplailla, samoin mattojen ja verhojen. Taulutkin meni seiniltä uusiksi, mutta niistä ja muista seuraavalla kerralla lisää. Nyt kahvia naamaan ja ideoimaan loppurutistusta.

Yllätysvieraiden aateliaa!

Samis jo kertoikin oman versionsa perjantain yllätysvisiitistä Helsinkiin ja meille.

Rakastan yllätyksiä postin muodossa ja  virtuaalisti, mutta silloin kun istun hiukset likaisina sohvanpohjalla kämpän huutaessa hätähuutoja, yllätysvieraat saavat pulssini (= verenpaineeni) nousemaan vaarallisen korkeisiin lukemiin.
Osaan olla brutaalin rehellinen yllätetyissä tilanteissa mutta onneksi ymmärrän kriisinkin keskellä hyvän päälle, joten toivotin yllätysvieraat tervetulleeksi vaatimattomaan majaamme. Pikasiivous ja kahvit tulille. Nuorukaisille ei edes mehua, mutta onneksi Tallinnan tuliaissuklaatia sentään.

Tuliaiseksi Samis toi tullessaan lakritsin värisen tyylikkään Napolin. Väri ja muoto sopii minulle kuin nyrkki silmään eli osui ja upposi <3Pesueella oli tarkoitus tehdä päivän reissu Luonnontieteelliseen ja takaisin. Takaisin Poriin lähti lopuksi yksi vähemmän. Sain Samiksen houkuteltua jäämään yöksi ilman hammasharjaa, suoristusrautaa, meikkivoidetta, takkia ja korvakoruja. Kaikki muut hoitui mutta suoristusrautaa ei meillä ole, eikä tule.

Ilta meni loistavasti parvekkeella yli kolme tuntia istuen ja turisten. Toivottavasti naapureilla on ollut viihdyttävää kuin meillä. Legendaa, agendaa, angstia ja avautumista riitti, kuviakin koitettiin ottaa keskellä keltaisinta vessaa...

Seuraavana aamuna Samis yllätti meidät croisanteilla, mansikoilla, luomuomenamehulla ja kekseillä, koristeena pöydässä saman leidin tuoma auringonkukka. Harvoin saa moista luksusaamiaista omassa kodissa, omalla kotisohvalla. Olen onnekas!

Olen himoinnut päästä tutkimaan Samiksen luksuslukaalia niin pitkään kun sellainen Samiksen elämään ilmaantui, joten otimme naista kainalosta ja lähdimme ajamaan lauantaina kohti Poria. Kaksi tärkeää asiaa samalla kertaa.

Perille päästiin ja teetkin juotiin. Kuvia napsin innokkaammin kuin mummot alekahvia kaupassa, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla.

Irtiotot ovat arkipäivän luksusta. Lämmin kiitos Samis, paras yllätys piiiitkiiin aikoihin <3

Postin tuomaa

Viikko alkoi mainiosti päästessä nauttimaan kiinalaisesta ruoasta (kookos currya katkaravuilla) sekä kakkukahveista todella mukavassa Café Aula Baarissa. Virkistävää käydä pitkästä aikaa kahvilla kaupungilla, nykyisin tulee käytyä enemmän syömässä ulkona kuin kahvilla. Ehkä se johtuu kahviloiden kovista hinnoista, monesti saat maksaa kahvista ja suolaisesta pikkupurtavasta saman verran kuin lounaasta.  CityDealista tuli nämäkin molemmat hankittua puoleen hintaan, ei huono!

Kotio tultaessa posti oli tuonut mukanaan pientä ja kaunista tuomista. Samis oli lähettänyt allekirjoittaneelle pienen muistutuksen syntymäpäivänsä päivämäärästä, minun sitä aiemmin tentatessa ja muistini pettäessä pahasti asian suhteen. Päivämäärä selvisi ja vihko on todella suloinen. Kaunis kiitos mahtava Samis!

Tilasin toissa viikolla Momijista pari uutta hahmoa lisää entisten seuraksi. Inspiraationa toimi siskoltani lahjaksi saamani syntymäpäivärahat jotka halusin sijoittaa johonkin pieneen, kauniiseen ja pysyvään. Nää on vaan niiiiin ihania!

                                                       Makeaa maanantaita!

Kasper ja kissa ne yhteen soppii

Tämä päivä meni kokonaan kirppareita kierrellessä pitkin Tampereen sivuseutuja. Niin ihanaa kuin niiden kiertäminen (penkominen) aina onkin, oli väsymys kotiin päästessä viiden tunnin kiertelyn jälkeen suuri. Tyhjin käsin ei tarvinnut tänäänkään jäädä, sillä haaviin jäi mitä mahtavin Kasperi ja kunnon retrokissa. Molemmat löytyivät Lielahdessa sijaitsevalta uudelta Jonnan kirppikseltä, siisti ja huoliteltu paikka - suosittelen! Löysin myös jo aiemmin kaksikukkaisen Kasperin kolmekukkaisen rikkimenneen tilalle, onneksi. Keräily näiden osalta jatkuu hitaasti mutta varmasti. Kunhan en enää rikkoisi niistä yhtään, ei kahta ilman kolmatta...

Kuva VIVADESIGN

Paikkakin oli jo valmiina

Keltainen pienempi Kasperi

Puhallettava retrokissa, miauuuuu

Kiinalainen maatuska kohtaa Chanelin

En ole varmasti yksin ihastukseni kanssa näihin kiinalaisiin nukkeihin, joita itse kutsun kiinalaisiksi maatuskoiksi. Viime jouluna keräsin kirjakaupassa ollutta Momiji- sarjaa ja nyt isommat nuketkin ovat rantautuneet esim. Anttiloihin ym.sisustusliikkeisiin. Chanel suunnitteli Shanghain maailmannäyttelyyn pohjautuen spring-summer 2010 kokoelmaansa alla näkyvät ihanat laukut, joukossa juurikin tuollainen luksusmaatuska. Rikas nainen jos oisin, hankkisin!

lovemomiji.com

Chanel SS2010

Ja ei nämäkään hassumpia ole...

Chanel SS2010

Joulun tunnelmaa - sirpaleet tuovat onnea

Maha on pinkeenä, laatikot liki syöty, joululohi maiskuteltu ja herkut melkein mässytelty. Olo on tuhti mutta onnellinen. Ruoka - mikä ihana asia!
Lahjat olivat jälleen mieluisat ja toivotut. Perheessämme on tapana kysyä suoraan mitä kukin milläkin budjetilla haluaa, näin ei tule turhia hankintoja ja pettymyksiä.Itse toivon yleensä lahjaksi ylellisyystavaroita. Sellaisia joita en itse pysty tai raaski ostaa. Tänä vuonna toivoin siskoltani ensimmäistä Marimekon Sukat makkaralla jalallista lasia , tarvitsemme jalallisia laseja ja näihin ihastuin heti kun katseeni moiseen loin. Uusi keräilyn aihe Mariskoolien, Kalevala Korujen, Pilgrimien, vanhan lasin ja lukuisten muiden keräilyjen lisäksi. Tämä on siitä hyvä keräilyaihe että näitä laseja en tarvitse kuin 4-6 kappaletta niin ei voi ainakaan mennä liiallisuuksiin...

Vanhemmiltani saamallani budjetilla hankin Eero Aarnion ihanat Puppyt, mustan ja punaisen. Upeat ja vähäruokaiset lisät nelijalkaistemme joukkoon. Olen haaveillut tällaisesta jo kuusi vuotta, siitä lähtien kun sellaisen aikoinaan näin Aeron ikkunassa Helsingissä. Odotus kannattaa!

Briljantilta, monilahjakkaalta matikkanörtti teiniltä, ainoalta kummilapseltani Anniinalta, 15,9 vuotta, toivoin hänen kutomiaan mustia säärystimiä prätkäbuutsien seuraksi. Mustaa kuvioneulosta - täydellinen pari!

Yllätyslahjoina tuli myös mm.muutama cd, kirja, pesulappu ja sykemittari! Olin puhunut sykemittarista jo muutaman kuukauden ajan, halusin saada tietää millä teholla mitäkin harjoitusta tekee, paljonko kaloreita kuluu ja saada tavoiteohjelmat helposti ja räätälöidysti. Olen sitä nyt muutaman päivän ajan testannut, mm. eilen siivotessa ja zumbatessa. Luulen että tähän jää koukkuun.

Eilen sain myös yllätyspaketin toveri-bloggaajalta, samikselta. Ihanat Tommy Tabermannin tekstillä koristellut sukat, Jalopeno-poppareita ( pain is good) sekä kirkkaan enkuli magneetin, mahtavia, kiitokset!

Kuten jo aiemmin mainitsin keräileväni vanhaa suomalaista lasia, laitoin tänä jouluna innokkaana pöytäkuusemme ihanaan 30-vuotis lahjaksi saamaani Kasperi- maljakkoon. Kuusen alkaessa tiputtaa havujaan turhan ahkerasti, laitoin sen pakkaslukemien laskettua mielestäni plussan puolelle ( -10 astetta) -27 asteen jälkeen , parveketta koristamaan. Itku ja hammastenkiristys oli kova kun huomasin sen eilen räjähtäneen pitkin parvekkeen lattiaa. Tyhmästä päästä kärsii koko keräily.

 
                                          Näihin tunnelmiin, näihin kuviin, rentoa joulun jälkeistä!