Kuten jo
aiemmassa postauksessa kerroin, muutimme
vappuna Tampereelta Helsinkiin. Olen
hangoitellut tänne muuttoa vastaan
koko ikäni. Olen kokenut Helsingin liian
suurena,
kylmänä,
etäisenä ja
pelottavana asuinkaupunkina.
Maalaisena tykkään siitä, että kaupungin
päästä päähän pääsee
kävelemällä ja kaikki tarvitsemani kaupat sijaitsevat
maksimissaan 5 kilometrin säteellä toisistaan. Näin oli myös
Tampereella. Tampere on
pienisuuri kaupunki jossa on
ihana asua!
Nyt kun olemme asuneet täällä
reilun viikon olen kirjaimellisesti
savolainen Helsingis. Yksin en ole vielä uskaltautunut
raitiovaunuun tai
bussiin,
metroon menemistä välttelen
ahtaanpaikankammoisena viimeiseen asti. Tampereella totuin menemään
kävellen joka paikkaan. Täällä pitää mennä
raitiovaunulla joka paikkaan. Tai
junalla. Tai
autolla. Lähikauppaan ja postiin pääsen kävelemällä,
kiloni kiittävät. Tähän on siis totutteleminen.
Pessimistinä ja
vastarannankiiskenä vielä
tuplasti enemmän.
Asunto on ihana. Valoisa, hiljainen, iso vessa jossa mahtuu käymään suihkussa
siirtämättä poikien pisulaareja paikoiltaan (
arkipäivän luksusta, voin kertoa)!
Parvekkeesta on tullut poikien lempipaikka kun pitkästä aikaa sieltä näkee
muutakin kuin betoniseinää. Ekana päivänä,
ennen verkon asentamista poikain pakomatkan varalle, parvekkeelle istahti jonkinmoinen
kyyhkynen.
Silmän kanssa sitä tapitettiin yhtä uteliaina ikkunan takaa kuin
mummot lähiöissä.
Luonto tulee luokse.
Muuttamiset saisivat nyt vähäksi aikaa riittää. Olemme muuttaneet
kolmesti viimeisen
kolmen vuoden aikana,
riittää jo. Muutto oli itsessään ihan
kamala. Onneksi oli
ihania ystäviä auttamassa. Tavaraa
karsittiin rankasti, vanha sohva, peilipöytä,kukkia, pirtinkalusto, punttipenkki ja noin
sata kiloa painoja meni kiertoon, puhumattakaan
neljästä Ikean kassista
kirppiskamoja. Lisää on karsittu täällä päässä, sillä olemme huomanneet
yhden puuttuvan neliön olevan
kriittinen tavaroiden säilytyksen kannalta.
Helsinki
ei ole vielä auennut, enkä ole sitä odottanutkaan. Vuosien
negatiivinen energia sitä kohtaan ei väisty hetkessä, kuten ei nämä
tavaratkaan. Jotta pääsisitte
henkeen mukaan, laitan kuvia
Tampereen päästä
päivää ennen muuttoa sekä muutaman kuvan täältä päästä, lähinnä
pojista ja tuosta jo mainitusta
kyyhkyläisestä.
 |
| Olohuoneen kaaosta kera Silmän |
 |
| Keittiö |
 |
| "oispa tää jo ohi..." |
 |
| Suklaata ja Imodiumia, mitä sitä stressaantuneena muuta tarvitseekaan? |
 |
| Lahjakori muuttoapureille: itsetehty lp-kulho, olut, sipsiä ja serpentiiniä |
 |
| Kyyhkyläinen tuli kylään |
 |
| Silmä etsii epätoivoisena nukkumapaikkaa kaaoksen keskeltä |
 |
| Lampaantalja pitää lämpimänä |
 |
| Hänksi väsyneenä muutosta |
