Kotia ja koristuksia

Kevään kolkuttaessa ovella ja ikkunoissa alkaa miettimään sisustustaan ja suursiivousta. Kirkkaiden auringonsäteiden röntgen loisteessa tuntuu ettei olisi siivonnut koko talvena. Pölyä leijuu ilmassa ja ovien pielissä, keittiön kaappeja koristaa sormenjälkiarmeija sekä lattia tuntuu olevan täynnä tassun ja kengänjälkiä. Entäs sitten kaikki tyynyt, verhot, liinat ja koristeet? Tuntuu että talven tunkkaisuus on tarttunut joka ryijyyn ja rytkyyn, eikä mikään tunnu raikkaan räikeältä.
Tässä vaiheessa vuotta alan yleensä huomaamattani haalimaan kirkkaampia, puhtaampia sävyjä tekstiileihin, karsimaan tavaraa ja haaveilemaan remontista. Remonttia ei vuokrankämppään tohdi tehdä, mutta kaikki muu on mahdollista. Tavaran karsinta on päässyt puoleen väliin ja viikko kirppistä takana. Ei harmita yhtään kadonneet tavarat ympäriltä eikä semisti siistimmät kaapit. Huutokaupasta hankkimamme ihana 1940-luvun kapiokirstukin lähti myyntiin ja samalla sain karsittua siellä majailleet kankaanikin liki puoleen. Jottei nyt liikaa leijuta, niin todettakoon ettei hamsteri pääse tavoistaan (eikä tavaroistaan) koskaan kokonaan, mutta hyvä se on välillä koetella opittuja kaavoja.

Huutokauppa löytö myyntiin

Vanhaa Tampellaa, rakastan!

Posliiniset hevoset kirpparilta, tykästyin kovasti.

Tällä asenteella mennään kohti kevättä ja koristellaan kotia. Koetelkaa tekin kaavojanne!

Kotoinen kolo Kalevassa

Paras asunto ikinä, ensimmäinen kämppä jota voi Kodiksi kutsua! En saa tarpeekseni tämän kotoisan pesän rakentamisesta, sisustamisesta ja fiilistelystä. Pienet asiat ovat monesti niitä parhaita, niin tämäkin täyteen ahdettu kotoinen kolomme Kalevassa <3 br="br">

Niitä näitä

Ikean PS MIKKEL

Kaj Franck-aiheisia kortteja Designmuseosta

Oikea: Pietari Posti 2011                  Vasen: Klaus Haapaniemi 2008

Akneleukainen Silmä, 13,9 v.

Lähiaikoina on tullut tehtyä vähänlaisesti hankintoja, koska  ei ole tullut käytyä oikein missään eikä tuo pussin pohjakaan niin kaukana näkymisestä ole, että olisi liiemmin voinut tuhlailla. Jotain pientä kuitenkin ja paljon uusia elämyksiä.
Ekoissa kahdessa kuvassa näkyvä nykyaikainen raanu on ostettu Ikean poistomyynnistä alle kympillä. Ihastelin sitä jo aikoinaan normaalihintaisena (79e) mutten olisi sitä koskaan silloin raaskinut ostaa. Jälleen voidaan siis todeta että hyvää kannatti odottaa. Raanut ovat intialaisten naisten käsintekemiä ja jokainen niistä on uniikki kappaleensa. Pitäähän sitä tulevalla tekstiilisuunnittelijalla olla ainakin yksi seinävaate kotonaan ;)

Viime viikolla tuli myös käytyä nauttimassa taiteesta, ensin Designmuseossa, sitten Kiasmassa. Designmuseo iski lähemmin vaikka Kaj Franckin näyttely henkilökohtaisesti olikin hieman pettymys. Museokaupasta tuli kuitenkin ostettua pari korttia joissa näkyy Franckin hienoja töitä retrossa hengessä. Kirpputorilta taas löytyi Klaus Haapaniemen Juhla Mokalle 2008 suunnittelema keräilypurkki. Kunto priima, hinta 7e. Hieman kirveli mutta esteetikon on vaikea kääntää selkänsä (tai kukkaronsa) kauniin esineen edessä. Nyt on pari tämän vuoden purnukalle.

Lopussa vielä hieman epäselvä kuva paikallaan pysymättömästä Silmästä. Silmälle ilmestyi noin kuukausi sitten patti leukaan, tai leuka siis oikeastaan niinkuin kasvoi. Pelättiin tietty pahinta mutta lääkäri totesi sen olevan märkäpaise. Epäili hampaiden juurien olevan huonossa jamassa ja määräsi antibiootteja ja uuden ajan. Antibiootit tepsivät ja patti kutistui. Uudella käynnillä oli alun perin tarkoitus ottaa röntgenit hampaista ja tehdä juurihoito mutta kattia kanssa! Lääkäri tutkaili leukaa uudestaan ja totesi Silmällä olevan - arvatkaa mikä - tattadadaaaa - AKNE! Lääkäri näytti kuvia kissoista joilla on aknea ja samanlainen pattihan sieltä löytyi kuin Silmällä. Hoidoksi puhdistus antiseptisella puhdistusaineella ja sively kortisonivoidetta aina kun näppyjä ilmestyy. Huojennus oli suuri ja epäusko diagnoosia kohtaan huvittunut. Itse olen aikoinaan kärsinyt pahasta aknesta ja syönyt siihen Roaccutania, nyt sitten se on periytynyt "äidiltä pojalle", jokseenkin uskomatonta!
Kerroimme myös lääkärille Silmän muuttumisesta Hänksin kuoleman jälkeen. Silmästä on tullut paljon iloisempi, sen kastriitti vaivat ovat vähentyneet, se on paljon aktiivisempi ja käyttäytyy kuin Hänksi konsanaan. Lääkäri kertoi että kissat eivät yleensä sure toisen poismenoa. Ne eivät ole laumaeläimiä vaan viihtyvät paremmin yksin. Lääkäri kertoi myös tutkimuksesta jossa oli todettu yhden kissan tarvitsevan itselleen noin 93 neliötä tilaa! Ajatelkaa, aika huimaa. Itse kun aikoinaan ajatteli että pojista on seuraa toisilleen, mutta niin ne kuulemma vaan viihtyvät paremmin yksin. Nyt kun on eron huomannut Silmässä, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa tuon tutkimuksen ja väitteen.

Tällaistä täällä tällä kertaa. Huomaa että tekstiä tulisi enemmänkin. Syynä tähän puheripuliin on huomiset Tekstiiliopin kokeet joihin pitäisi tämä päivä päntätä. En olisi uskonut tekstiiliopinkaan olevan tuollaista kemiaa mitä se nyt tuntuu olevan.

Hulvatonta tiistaita teillekin!

Elefantti olohuoneessa

Eilen kävin pitkästä aikaa kirpparilla ja löysin sieltä mitä hellyttävimmän, keraamisen elefantti kukkaruukun. Hinta 4e oli siinä ja rajoilla, mutta eihän eläintä voi ilman kotia jättää, eihän? (varsnkaan kun se muistutti jotenkin Hänksiä...)

Löysin myös rokkaavan paidan jota olin katsellut "sillä silmällä" aiemmin Elloksen sivuilta. Nyt se löytyi priimakuntoisena 5 euron hintaan eikä tarvinnut ruveta tilailemaan, saati maksamaan postikuluja. Tyyrishän tuo oli ja pari kokoa liian iso, mutta ompelukone hoiti koon kuntoon kun taas kettingit saivat kukkaron nyörit löystymään silkasta rakkaudesta niitä kohtaan.

Elefantti päätyi olohuoneen pöydälle ja paidan aion pistää päälle heti tänään kouluun. Tästä se viikko alkaa, huomiseen!

Kylä keskellä kaupunkia

Puinen ja koottava kylä löytyi kirpputorilta 4 euron hintaan. Se päätti asettua taloksi kukkaruukun suojaiseen syleilyyn.

Minä omistan palan kylää keskellä kaupunkia.

Rakkautta ja piikkilankaa

Maailmanmenon jyllätessä omalla voimallaan, olen koittanut keskittyä oman pienen maailmani tekemisiin. Todella pitkän korutauon jälkeen sain tehtyä äidilleni hänen pyynnöstään, vihdoin punaisen vetoketjukukkasen josta huomaa, että pitkä tauko on tehnyt terää. Tykkään kukasta ihan älyttömästi, siitä tuli tarpeeksi iso ja muhkea äitini rintapieleen sopivaksi.

Olen myös jatkanut vanhojen metallikippojen kimpussa sekä tehnyt muutamia muitakin koruja Hänksin ja Silmän valvovien silmien alla...

Lopuksi vielä retee kirpparilöytö (niitä tulee tehtyä nykyään huomattavasti vähemmän kuin ennen), piikkilankaa jäljittelevä hopeoitu jämäkkä rannekoru eurolla, tykkään!

Vähemmän helteistä (saahan sitä toivoa...) viikkoa toverit. Mie lähden Siperiaan (= Joensuuhun) viikoksi, palataan ja ollaan kuulolla!

Kivaa pitää olla

Tänään olen ennättänyt olla valmennettavana, en elämän mutta yrityksen. Jonkinlaista ohjenuoraa tässä nyt kaivataan kun mietitään uusia linjoja SalSaDesignille. Kuhan tekemisen riemu säilyisi niin homma olisi omasta mielestäni tosi bueno, bisnespamput on eri mieltä. Kivaa pitää olla, mutta rahaa pitää tulla - tämän opimme viime kerralla. Tosi ku vesi.

Jottei pelkkää teoriaa niin myös toimintaa. Sitä tarjosi sunnuntai, jolloin urhoollisesti sukelsin jälleen kirppareiden ihmisvilinään tuuppimisen ja kiilaamisen uhallakin - kannatti. Kaikenlaista jälleen löytyi, alla kuvat parhaista löydöistä. Nallekaulakoru veti pisteet kotiin. Itse en omista yhtään nallea, joten se asia korjaantui korun muodossa, mustassa sellaisessa (iloinen yhteensattuma). Säihkettä elämään!

Toinen löytö oli euron pikkukirjanen Keith Haringin neonvärisillä kuvituksilla ja kuviin yhdistetyillä teksteillä, tykkään! Ihan kuin olisi 80-luku jälleen.

Neiti Kevät

Neiti Kevät on jo ovella jonka huomaa lisääntyneestä siivousmaniasta. Aurinko paljastaa armottomasti jokaisen kissankarvan (joita ON paljon), pölypallon ja viirun ikkunassa, meinaa iskeä paniikki! Toinen asia josta huomaa kevään saapuneen, on sisustusinto. Täytyy saada lisää väriä, tilaa ja järjestystä, jotain uutta. Tähän vimmaan löysin pari viikkoa sitten ratkaisun poiketessamme Anttila Kodin Ykkösessä. Löysin sieltä kasan erilaisia sisustustarroja erinomaisesta alennuksesta, jonka seurauksena ostinkin niitä sitten useamman asunnon tarpeisiin. Kyllä aika tavaran nauttii, uskokaa pois!

Vessan oveen löysin mainion skootterin juuri passelin punaisena. Kyllä nyt kannattaa körötellä kohti kevyttä oloa!

Keittiöön olin tuumaillut jonkinlaista retroilmettä jota löytyikin näistä metallisista Marie Clairen yksittäisistä koristeista. Näiden ainut miinus on tarrojen olemassaolo ainoastaan toisella sivulla koristetta, jolloin tuo toinen reuna jää repsottamaan. Täytyy vakavasti harkita kaksipuolisen teipin kutsumista apuun.

Vessan oven sisäpuolelle laitoin kirjoituskoneen, voi sitten pytyllä istuessa miettiessä millaisen viestin jättää, vai jättääkö ollenkaan...

Porilainen kaikilla mausteilla

Samis on kertonutkin jo omasta näkökulmastaan reissustaan tänne Tampereelle, nyt on minun vuoroni esittää puheenvuoroni.
Perjantaina Porin juna toi mukanaan Niinan (Samiksen), jonka olen tuntenut jo muutaman vuoden ajan pelkästään virtuaalisesti. Ystävyys alkoi muistaakseni huuto.netistä SalSaDesignin kautta henkilökohtaisiin sähköposteihin. Perjantaina näimme sitten ensimmäistä kertaa kasvokkain. Juttu luisti, ruoka maistui, löytöjä tehtiin ja kuoharikin korkattiin. Täytyy todeta että kyllä ystävät ovat vieläkin parempia livenä kuin virtuaalissa. Loistava päivä, enkä muista milloin olisi puhetta tullut allekirjoittaneelta yhtä helposti kuin perjantaina. Ei me turhaan olla toisiamme nimetty Samiksiksi! Kiitos Niina loistavasta päivästä ja vieläkin loistavimmista tuliaisista. Seuraavana kärry suuntaa Poriin vastavierailulle.

Niina toi tuliaisina todella reteen Kitschin kaakelitarran joka löysi tilapäisen paikkansa Aalto-vaasin sisuksista. Mukana tuli myös taiteilijan itsensä piirtämä jogihenkinen piirrustus sekä uusin Image kannessaan upea Lisbeth Salander (Noomi Rapace).

Kävimme koluamassa myös Radiokirppiksen tarjonnan ja alla oleva löytöni meinasi pistää välit poikki heti kättelyssä - ehdin napata tämän loistokkaan kaunokaisen muutamia sekuntteja ennen Niinaa. Onneksi Samis on rauhaisa luonne ja  löysi itselleen paljon muita ihania kotiin viemisiä, mm. Marimekon uuden Oiva-mukin.

Koskaan ei tiedä kenet kohtaa ja missä. Minä löysin Porilaisen kaikille mausteilla!

KirppariNarkki

KirppariNarkki huutelee täällä jälleen! Voi elämän kevättä kuinka ihanaa oli tänään saada iso annos kirppareita ja koluta niiden aarteita. Lähdin etsimään tekokukkia ja kravaatteja uusia tuotoksiani varten, mutta katin kontit sieltä mitään sellaisia löytynyt. Kaikkea muuta ja hieman enemmän sitten löytyikin.

Löysin ihanan sokerikon josta heti hiimailin pientä rasiaa. Samalta kirpparilta löytyi sokerikon kaveriksi kristallinen kansi, siis pelkkä kansi - kohtaloa! Yksi plus yksi tuppaa olemaan kaksi, tässä tapauksessa kuitenkin täysi kymppi. Kuin nakutetut toisillensa. Hyvä lisä muutoinkin niin tilavan ( 55cm x 55cm) olohuoneen pöydän päälle.

Mukaan tarttui myös muutama koru jotka menevät SalSaDesignin materiaaleiksi. Löysin myös käsinkudotut villasukat 3,5 eurolla, ei paha nakki ollenkaan! Samalla reissulla tuolla lempeässä kevätsäässä ( -23,5 astetta) kävellessä tiputin teatterille fiksaamani krakahässäkän musikaalin komeimmalle kollille. Siitä se ajatus sitten lähti, se jota varten etsin niitä krakoja...

Krakahässäkkä YT:lle

Hertta - SalSaDesign

Koolla on väliä

Mitä isompi, sitä parempi! Tämä pätee minuun varsinkin korujen ja näköjään myös sisustustavaroiden kohdalla. Löysimme Anttila Kodin Ykkösen poistomyynnistä jättilyhdyn. Jätti se todellakin on, sillä sinne on mahtunut todistettavasti kaksi kissaa istumaan pohjalle. Korkeutta tällä kaunokaisella on kunnioitettavat 110 senttimetriä ja leveyttäkin huimat 41 senttiä. Tällä hetkellä lyhdyn sisällä on vanhoja lehtiä sekä kukkanen jonka sukujuuresta en osaa sanoa. Lyhdyn väri ei ole ihan sitä minua itseäni eli projektina onkin maalata se mitä luultavammin valkoiseksi.

Toissaviikolla tuli hankittua Indiskasta ihana tarjotin jota olen tsiguleerannut sillä silmällä jo pari kuukautta, ja nyt sen ollessa -70%, sain sen omakseni! Koska meillä ei ollut paikkaa noinkin hyvän kokoiselle komistukselle pöytien päällä, päätin laittaa sen seinälle. Pora käteen, pätkä rautalankaa, naula ja vasara - avot!

(Sormenjäljet ja Hänksin karvan voi jättää pois laskuista...)

Uudet tulokkaat löysivät toisensa <3