Kamerakännyn kertomaa vuodelta 2011

Jättipitsa CityDealin tarjouksessa Tampereella

Uusia tatuointeja CityDealin tarjouksilla

Hänksi vielä menossa mukana, kassissa

Kaverin äidille tilautyö kaulakoru kierrätysmateriaaleista

Peijaksen soijanakkikastiketta ja perunoita <3

Hänksi ja Silmä testaamassa ISON lyhdyn tilavuutta

Kukkapöytä kierrätyksestä 4e

Tuoli 7e ja kukkakoroke 6e, kierrätyksestä

Silmä vetämässä päikkäreitä sohvalla

Minä poseeraamassa Ylioppilasteatterille tekemässäni hiushärpäkkeessä

Joku hullu ja hulluun kyllästynyt kissa <3

Silmä odottelemassa muuttoa Tampereelta Helsinkiin...

Vuosi vaihtui ja henkilökohtaisesti olin sen vaihtumisesta erittäin onnellinen! Vuosi 2011 oli raskain vuosi elämäni aikana. Siihen mahtui liian paljon negatiivisia asioita sekä liian suuria muutoksia liian lyhyen ajan sisään. Mukaan mahtui onneksi myös muutamia ilon aiheitakin ja tavallisesta arjesta nauttimista.  Kuvat ovat otettu ikivanhan kännykkäni ikivanhalla kameralla, mutta kun ei murehdi kuvien laadusta, huomaa että niihin on tarttunut pieniä palasia aitoa, elettyä elämää.

Kiitos teille kaikille ihanille,kärsivällisille ja persoonallisille lukijoilleni menneestä vuodesta ja mitä maistuvinta, makeinta ja positiivisinta vuotta 2012!

Siivoton juttu

Ajattelin vielä raottaa teille rakkaille lukijoille pari asiaa muutostamme. Sitähän odotettiin kauhun sekaisin tuntein jo alun pitäenkin. Edellinen muutto tuntui vielä lihaskuissa ja sen vuoksi hankimmekin muuttofirman hoitamaan kannot ja kuljetukset. Tavarat pakattiin vuokrattuihin muuttolaatikoihin ja Puoliskoni suojasi joka ikisen huonekalun pakkausmuovilla ja paperilla kolhujen estämiseksi. Ajateltiin että näin pääsemme kerrankin itse helpommalla ja vähemmällä stressillä, VÄÄRÄ luulo!
Tavaroiden pakkaaminen laatikoihin sujui ihan mukavasti ja laatikot ovat tukevia ja helposti pinottavia. Niiden huonoihin puoliin lukeutuu niiden painavuus tyhjänäkin ja tilaa vievyys. 70 laatikkoa vaatii tilaa ja laatikot piti pinota 4 laatikon pinoihin, jotta muuttomiehet saivat aina satsin kerrallaan vietyä nokkakärryillä. Muuttofirmat (ainakin ne mistä me saatiin tarjous) edellyttävät huonekalujen ja irtotavaroiden suojaamista vahingoittumisen estämiseksi. Muutoin vakuutus ei korvaa mahdollisia vahinkoja. Me teimme, tai siis Puolisko teki, työtä käskettyä ja hankittiin suojamuovit, solumuovit ja pakkauspahvit/paperit joilla sitten huonekalut pakattiin. Näihin pelkkiin näihin  suojatarvikkeisiin upposi yli 190 euroa, ei enää IKINÄ toiste! Ja sitten se purku - jeesus sitä jätteen määrää.
Muuttomiehet olivat tosi ripeitä ja tekivät työnsä kunnialla. Uudessa kämpässä olikin sitten ihan uusi ongelma eli keskeneräinen remontti. Remontista ilmoitettiin meille päivää ennen muuttoa, emmekä voineet enää siinä vaiheessa perua muuttofirmaa ja muuttolaatikoillakin oli vuokra-aikaa vain rajallinen määrä päiviä. Sovin isännöitsijän kanssa että homma on ok, KUNHAN asunto on siinä kunnossa muuttomiesten tullessa että heillä on esteetön kulku viedä tavaroita paikoilleen ja kunhan asunto on SIISTI. No kuinkas sitten kävikään?

Niin, siistiä EI ollut EIKÄ esteetöntä kulkua...
Tuossa vaiheessa minä olin hermoromahduksen partaalla, todella vihainen, turhautunut, väsynyt ja loukkaantunut, olen edelleenkin. Sanat eivät riittäneet kertomaan tunteistani kun puhelimeen tartuin ja isännöitsijälle asiasta soitin.

Mitä tästä opimme? Me ainakin opimme sen, että omatoimimuutto on sittenkin TOSI jees. Ei tarvitse vuorata huonekaluja turhilla suojilla, säästää aikaa, rahaa, hermoja ja ympäristöä. Opimme myös sen, että täytyy laatia kirjallisena kaikki muuton ehdot ennen muuttoa. Emme enää suostu muuttamaan mihinkään asuntoon kesken remontin. Opimme myös sen, että kaikki ihmiset eivät käsitä loppusiivousta samalla tavalla, kuin me sen käsitämme. Tajusin myös, että elää voi niin monella tavalla, piittaamatta huomautuksista tai yleisistä normeista. Ja seuraavalla kerralla moisen kaaoksen ja moskan keskellä en kosketa, hengitä, saati suostu nukkumaan yhtäkään yötä tuollaisessa murjussa. Olen elävä esimerkki mitä tuollaisesta seuraa - keuhkokuume ja jumalaton itku ja hammastenkiristely.

Voikaa te hyvin, pitäkää kotinne puhtaana ja tehkää viisaampia valintoja kuin me.
Perjantaita toverit rakkaat!

Kurkistuksia

Sairausloma loppui ja nyt koetetaan päästä jälleen arkeen kiinni. Muutosta on kulunut jo yli kolme viikkoa, mutta asunto on yhä alkutekijöissään. Tavarat ovat sikin sokin tungettu kaappeihin, siellä täällä sitä sun tätä, ainaista etsimistä ja tavaroiden roudaamista paikasta toiseen. Tänään koetin hieman sisustella, voimien mukaan. Jotain pientä sain aikaiseksi olohuoneessa ja keittiössä, mutta varsinkin työhuone on aivan sekaisin! Hiljakseen etiäpäin ja uutta ruokapöytää etsiessä.
 
Jokainen asunto on aina erilainen, oman henkisensä ja vaatii usein uusia hankintoja. Tässä asunnossa on isompi keittiö kuin edellisessä ja entinen dyykattu ruokapöytä on auttamatta liian pieni. Uutta ollaan etsitty kierrätyskeskuksista, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt. Pöydän sijaan ollaan löydetty kaksi pinnatuolia keittiöön, 4e kappale, ihana vanha ja vaalean keltainen kaksikerroksinen kukkapöytä 4e ja mustaksi maalattu kukkapöytä 6e. Ikean löytölaarista löytyi Silmälle ihana uusi nukkamapesä, iso ja pehmeä hämähäkki. Ennenkin on ostettu kaikenlaisia kissanpetejä muttei mikään ole koskaan kelvannut. Hämähäkki vei nyt sitten voiton kotiin ja siinä ollaan pötkötelty kuin kollit konsanaan kuutamolla.

 

 

Näihin leppoisiin tunnelmiin on tältä erää hyvä lopettaa. Muistakaa lepäillä ja nauttia tunnelmallisista illoista. Palataan eetteriin seuraavan kerran toivottavasti jo sisustuskuvien kera :) Ihanaa torstaita!!!

Täällä ollaan, heikosti mutta kuitenkin!

Se on moro vaan kaikille lukijoille piiitkästä aikaa!

Viimeksi kun kirjoitin oli vielä muutto edessä ja olo henkisesti väsynyt mutta fyysisesti kunnossa. Toista on nyt. Muutto on ohi, Luojan kiitos! Se meni kaikkien epäpätevyyssääntöjen mukaan ja vei mehut meistä kaikista kokonaan, minusta ihan kirjaimellisesti. Sairastuin muuton jälkeisenä lauantaina ja sairauden syyksi löytyi määrittelemätön keuhkokuume. Lääkkeet eivät tepsineet, tulehdusarvot nousivat, vasemmassa keuhkossa näkyi lohko ja yskä yltyi pahaksi. Viime perjantaina jouduin sairaalaan ja eilen pääsin sieltä kotihoitoon. Olo on edelleen todella heikko, keuhkot arat ja yskä jatkuu.Asunto on edelleen muuton jäljiltä kaaoksen vallassa ja Silmäkin oksenteli ja kakki mihin sattui. Silmän diagnoosi erilaisten verikokeiden jälkeen oli stressi ja lääkkeeksi hän sai pistorasiaan laitettavan Feliway-rauhoitteen, joka on  huumannut koko kissan ihan reggae-henkiseksi retkottajaksi :D Tästä mennään vain kohti parempaa, eikö?

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja kirjoittelen lisää uudesta asunnosta heti kun jaksan olla koneella pitempään kuin viisi minuuuttia. Voikaa hyvin!

Syy ja selvitys

Moro vaan kaikille!
Blogi hiljaisuuden syy on tässä:

Me muutetaan - TAAS! Jos minusta ei kuulu vielä ensi viikon lopullakaan mitään, hälyttäkää apua. On enemmän kuin todennäköistä että voimani hiipuvat näiden 70 muuttolaatikon edessä. Onneksi osakseni ei tällä kertaa koidu kuin näiden monstreiden täyttäminen ja tyjentäminen, kantamisen hoitaa neljä raavasta miestä ja nokkakärryt!

Tsemppiä kaikille muuttajille ja teille muille onnekkaille leppoisaa viikonloppua. Nauttikaa jo valmiista kodeistanne ja muuttovapaasta viikonlopusta!

Carpe diem

Menneisiin neljään kuukauteen on mahtunut muutto ja paikkakunnan vaihto, uuteen kotiin ja kotiseutuun tutustumista, mustasta vaaleaksi ja takaisin- muuttuminen, keväästä alkusyksyyn siirtyminen, uusien tuulien haisteleminen koru-kuin opiskelusaralla, kummilapsen ensimmäinen pitkäaikainen poissaolo ulkomailla sekä elämäni ilon ja valon menetys.

Paljon on mahtunut pieneen aikaan, paljon on tapahtunut pienessä ajassa. Aika kuluu, hetket rientää, pitää vain yrittää olla mukana joka hetkessä.

Tartu hetkeen!

Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, muutimme vappuna Tampereelta Helsinkiin. Olen hangoitellut tänne muuttoa vastaan koko ikäni. Olen kokenut Helsingin liian suurena, kylmänä, etäisenä ja pelottavana asuinkaupunkina. Maalaisena tykkään siitä, että kaupungin päästä päähän pääsee kävelemällä ja kaikki tarvitsemani kaupat sijaitsevat maksimissaan 5 kilometrin säteellä toisistaan. Näin oli myös Tampereella. Tampere on pienisuuri kaupunki jossa on ihana asua!

Nyt kun olemme asuneet täällä reilun viikon olen kirjaimellisesti savolainen Helsingis. Yksin en ole vielä uskaltautunut raitiovaunuun tai bussiin, metroon menemistä välttelen ahtaanpaikankammoisena viimeiseen asti. Tampereella totuin menemään kävellen joka paikkaan. Täällä pitää mennä raitiovaunulla joka paikkaan. Tai junalla. Tai autolla. Lähikauppaan ja postiin pääsen kävelemällä, kiloni kiittävät. Tähän on siis totutteleminen. Pessimistinä ja vastarannankiiskenä vielä tuplasti enemmän.

Asunto on ihana. Valoisa, hiljainen, iso vessa jossa mahtuu käymään suihkussa siirtämättä poikien pisulaareja paikoiltaan (arkipäivän luksusta, voin kertoa)! Parvekkeesta on tullut poikien lempipaikka kun pitkästä aikaa sieltä näkee muutakin kuin betoniseinää. Ekana päivänä, ennen verkon asentamista poikain pakomatkan varalle, parvekkeelle istahti jonkinmoinen kyyhkynen. Silmän kanssa sitä tapitettiin yhtä uteliaina ikkunan takaa kuin mummot lähiöissä. Luonto tulee luokse.

Muuttamiset saisivat nyt vähäksi aikaa riittää. Olemme muuttaneet kolmesti viimeisen kolmen vuoden aikana, riittää jo. Muutto oli itsessään ihan kamala. Onneksi oli ihania ystäviä auttamassa. Tavaraa karsittiin rankasti, vanha sohva, peilipöytä,kukkia, pirtinkalusto, punttipenkki ja noin sata kiloa painoja meni kiertoon, puhumattakaan neljästä Ikean kassista kirppiskamoja. Lisää on karsittu täällä päässä, sillä olemme huomanneet yhden puuttuvan neliön olevan kriittinen tavaroiden säilytyksen kannalta.

Helsinki ei ole vielä auennut, enkä ole sitä odottanutkaan. Vuosien negatiivinen energia sitä kohtaan ei väisty hetkessä, kuten ei nämä tavaratkaan. Jotta pääsisitte henkeen mukaan, laitan kuvia Tampereen päästä päivää ennen muuttoa sekä muutaman kuvan täältä päästä, lähinnä pojista ja tuosta jo mainitusta kyyhkyläisestä.

Olohuoneen kaaosta kera Silmän

Keittiö

"oispa tää jo ohi..."

Suklaata ja Imodiumia, mitä sitä stressaantuneena muuta tarvitseekaan?

Lahjakori muuttoapureille: itsetehty lp-kulho, olut, sipsiä ja serpentiiniä

Kyyhkyläinen tuli kylään

Silmä etsii epätoivoisena nukkumapaikkaa kaaoksen keskeltä

Lampaantalja pitää lämpimänä

Hänksi väsyneenä muutosta