Sisustuksen keväistäminen etenee...

kattokaa vaikka itte!

Edellisessä postauksessa vilahtaneet hevoset pääsivät laiduntamaan vitriinin päälle ja hyllykön päällisen valloitti kasa tekokukkia, samovaari, pupu, peltipurkit sekä ikivanha viherkasvini. Taustalle nakuttelin naapureiden iloksi muutaman julistetaulun ja heti piristyi yleisilme tuossa nurkassa. Sohviin vaihdoin istuintyynyjen päälliset ja ainakin Silmä- vanha pieru - on ottanut ne avosylin vastaan. Tyynyjen kanssa täytyy vielä sumplailla, samoin mattojen ja verhojen. Taulutkin meni seiniltä uusiksi, mutta niistä ja muista seuraavalla kerralla lisää. Nyt kahvia naamaan ja ideoimaan loppurutistusta.

Kiitos teille Ystäväni!

Ilman ystäviä en olisi selvinnyt näin pitkälle! 

Olette elämäni suola ja sokeri,
perustukset ja seinät,
ilo ja valo, 
suonissani virtaava veri ja sydäntäni tahdistava läppä.

Ystävien läsnäoloa ei aina muista arvostaa arkipäivän askareiden viedessä aikaa arvokkailta hetkiltä ystävien kanssa. Tänään on koko päivä aikaa muistaa ystäviä, antaa se kiitos joka  heille kuuluu, kertoa kuinka paljon he meille merkitsevät. Voisin väittää että harva meistä on niin rautaa, että selviäisi elämän aallokoista ilman edes yhtä ystävää, olkoon se ystävä nelijalkainen, tuhatjalkainen, homo sapiens, hengetön taikka tuntematon tyyppi kadulla. 

Siirappista tai ei, mutta olen yrittänyt opetella kertomaan tunteistani edes epäsuorasti tuituilemalla ja sanomalla kuinka paljon itselleni tärkeitä ihmisiä ja olentoja rakastan.
 Henkilökohtaisesti voin todeta, että monesti se oman siskoni ikävöintinarina puhelimessa pelastaa koko päivän (vaikka yritänkin olla luurissa ihan coolio, onnistumatta..), Silmän hyrinä sylissä sulattaa koko sydämen, kumppanin pieni ele arjessa muistuttaa kuinka paljon rakkautta mahtuu välillemme, exän vilpitön kiitos lapsiensa ex tempore-vahtimisesta kertoo kuinka tärkeitä edelleen olemme toisillemme ja tuntemattomalta karvakorvalta saamani naaman nuoleminen kiitokseksi rapsutuksesta, vahvistaa haluani tehdä tästä maailmasta lempeän meille kaikille.

 

Kiitos teille blogini lukijat, että jaksatte edelleen odottaa näitä liian pitkäksi venähtäneitä päivityksiä, annatte muutaman minuutin aikaanne kommentoidaksenne julkaisujani ja elätte mukanani virtuaalisestikin. Nyt on vasta helmikuu, eli meillä kaikilla on vielä loistavasti aikaa tehdä tästä vuodesta edellistäkin parempi, kera ystävien!

Elämän ihanuuksia

                                                       Koti ja kissat - mitkä ihanimmat asiat!

Kamerakännyn kertomaa vuodelta 2011

Jättipitsa CityDealin tarjouksessa Tampereella

Uusia tatuointeja CityDealin tarjouksilla

Hänksi vielä menossa mukana, kassissa

Kaverin äidille tilautyö kaulakoru kierrätysmateriaaleista

Peijaksen soijanakkikastiketta ja perunoita <3

Hänksi ja Silmä testaamassa ISON lyhdyn tilavuutta

Kukkapöytä kierrätyksestä 4e

Tuoli 7e ja kukkakoroke 6e, kierrätyksestä

Silmä vetämässä päikkäreitä sohvalla

Minä poseeraamassa Ylioppilasteatterille tekemässäni hiushärpäkkeessä

Joku hullu ja hulluun kyllästynyt kissa <3

Silmä odottelemassa muuttoa Tampereelta Helsinkiin...

Vuosi vaihtui ja henkilökohtaisesti olin sen vaihtumisesta erittäin onnellinen! Vuosi 2011 oli raskain vuosi elämäni aikana. Siihen mahtui liian paljon negatiivisia asioita sekä liian suuria muutoksia liian lyhyen ajan sisään. Mukaan mahtui onneksi myös muutamia ilon aiheitakin ja tavallisesta arjesta nauttimista.  Kuvat ovat otettu ikivanhan kännykkäni ikivanhalla kameralla, mutta kun ei murehdi kuvien laadusta, huomaa että niihin on tarttunut pieniä palasia aitoa, elettyä elämää.

Kiitos teille kaikille ihanille,kärsivällisille ja persoonallisille lukijoilleni menneestä vuodesta ja mitä maistuvinta, makeinta ja positiivisinta vuotta 2012!

Kurkistuksia

Sairausloma loppui ja nyt koetetaan päästä jälleen arkeen kiinni. Muutosta on kulunut jo yli kolme viikkoa, mutta asunto on yhä alkutekijöissään. Tavarat ovat sikin sokin tungettu kaappeihin, siellä täällä sitä sun tätä, ainaista etsimistä ja tavaroiden roudaamista paikasta toiseen. Tänään koetin hieman sisustella, voimien mukaan. Jotain pientä sain aikaiseksi olohuoneessa ja keittiössä, mutta varsinkin työhuone on aivan sekaisin! Hiljakseen etiäpäin ja uutta ruokapöytää etsiessä.
 
Jokainen asunto on aina erilainen, oman henkisensä ja vaatii usein uusia hankintoja. Tässä asunnossa on isompi keittiö kuin edellisessä ja entinen dyykattu ruokapöytä on auttamatta liian pieni. Uutta ollaan etsitty kierrätyskeskuksista, mutta sopivaa ei ole vielä löytynyt. Pöydän sijaan ollaan löydetty kaksi pinnatuolia keittiöön, 4e kappale, ihana vanha ja vaalean keltainen kaksikerroksinen kukkapöytä 4e ja mustaksi maalattu kukkapöytä 6e. Ikean löytölaarista löytyi Silmälle ihana uusi nukkamapesä, iso ja pehmeä hämähäkki. Ennenkin on ostettu kaikenlaisia kissanpetejä muttei mikään ole koskaan kelvannut. Hämähäkki vei nyt sitten voiton kotiin ja siinä ollaan pötkötelty kuin kollit konsanaan kuutamolla.

 

 

Näihin leppoisiin tunnelmiin on tältä erää hyvä lopettaa. Muistakaa lepäillä ja nauttia tunnelmallisista illoista. Palataan eetteriin seuraavan kerran toivottavasti jo sisustuskuvien kera :) Ihanaa torstaita!!!

Täällä ollaan, heikosti mutta kuitenkin!

Se on moro vaan kaikille lukijoille piiitkästä aikaa!

Viimeksi kun kirjoitin oli vielä muutto edessä ja olo henkisesti väsynyt mutta fyysisesti kunnossa. Toista on nyt. Muutto on ohi, Luojan kiitos! Se meni kaikkien epäpätevyyssääntöjen mukaan ja vei mehut meistä kaikista kokonaan, minusta ihan kirjaimellisesti. Sairastuin muuton jälkeisenä lauantaina ja sairauden syyksi löytyi määrittelemätön keuhkokuume. Lääkkeet eivät tepsineet, tulehdusarvot nousivat, vasemmassa keuhkossa näkyi lohko ja yskä yltyi pahaksi. Viime perjantaina jouduin sairaalaan ja eilen pääsin sieltä kotihoitoon. Olo on edelleen todella heikko, keuhkot arat ja yskä jatkuu.Asunto on edelleen muuton jäljiltä kaaoksen vallassa ja Silmäkin oksenteli ja kakki mihin sattui. Silmän diagnoosi erilaisten verikokeiden jälkeen oli stressi ja lääkkeeksi hän sai pistorasiaan laitettavan Feliway-rauhoitteen, joka on  huumannut koko kissan ihan reggae-henkiseksi retkottajaksi :D Tästä mennään vain kohti parempaa, eikö?

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja kirjoittelen lisää uudesta asunnosta heti kun jaksan olla koneella pitempään kuin viisi minuuuttia. Voikaa hyvin!

Niitä näitä

Ikean PS MIKKEL

Kaj Franck-aiheisia kortteja Designmuseosta

Oikea: Pietari Posti 2011                  Vasen: Klaus Haapaniemi 2008

Akneleukainen Silmä, 13,9 v.

Lähiaikoina on tullut tehtyä vähänlaisesti hankintoja, koska  ei ole tullut käytyä oikein missään eikä tuo pussin pohjakaan niin kaukana näkymisestä ole, että olisi liiemmin voinut tuhlailla. Jotain pientä kuitenkin ja paljon uusia elämyksiä.
Ekoissa kahdessa kuvassa näkyvä nykyaikainen raanu on ostettu Ikean poistomyynnistä alle kympillä. Ihastelin sitä jo aikoinaan normaalihintaisena (79e) mutten olisi sitä koskaan silloin raaskinut ostaa. Jälleen voidaan siis todeta että hyvää kannatti odottaa. Raanut ovat intialaisten naisten käsintekemiä ja jokainen niistä on uniikki kappaleensa. Pitäähän sitä tulevalla tekstiilisuunnittelijalla olla ainakin yksi seinävaate kotonaan ;)

Viime viikolla tuli myös käytyä nauttimassa taiteesta, ensin Designmuseossa, sitten Kiasmassa. Designmuseo iski lähemmin vaikka Kaj Franckin näyttely henkilökohtaisesti olikin hieman pettymys. Museokaupasta tuli kuitenkin ostettua pari korttia joissa näkyy Franckin hienoja töitä retrossa hengessä. Kirpputorilta taas löytyi Klaus Haapaniemen Juhla Mokalle 2008 suunnittelema keräilypurkki. Kunto priima, hinta 7e. Hieman kirveli mutta esteetikon on vaikea kääntää selkänsä (tai kukkaronsa) kauniin esineen edessä. Nyt on pari tämän vuoden purnukalle.

Lopussa vielä hieman epäselvä kuva paikallaan pysymättömästä Silmästä. Silmälle ilmestyi noin kuukausi sitten patti leukaan, tai leuka siis oikeastaan niinkuin kasvoi. Pelättiin tietty pahinta mutta lääkäri totesi sen olevan märkäpaise. Epäili hampaiden juurien olevan huonossa jamassa ja määräsi antibiootteja ja uuden ajan. Antibiootit tepsivät ja patti kutistui. Uudella käynnillä oli alun perin tarkoitus ottaa röntgenit hampaista ja tehdä juurihoito mutta kattia kanssa! Lääkäri tutkaili leukaa uudestaan ja totesi Silmällä olevan - arvatkaa mikä - tattadadaaaa - AKNE! Lääkäri näytti kuvia kissoista joilla on aknea ja samanlainen pattihan sieltä löytyi kuin Silmällä. Hoidoksi puhdistus antiseptisella puhdistusaineella ja sively kortisonivoidetta aina kun näppyjä ilmestyy. Huojennus oli suuri ja epäusko diagnoosia kohtaan huvittunut. Itse olen aikoinaan kärsinyt pahasta aknesta ja syönyt siihen Roaccutania, nyt sitten se on periytynyt "äidiltä pojalle", jokseenkin uskomatonta!
Kerroimme myös lääkärille Silmän muuttumisesta Hänksin kuoleman jälkeen. Silmästä on tullut paljon iloisempi, sen kastriitti vaivat ovat vähentyneet, se on paljon aktiivisempi ja käyttäytyy kuin Hänksi konsanaan. Lääkäri kertoi että kissat eivät yleensä sure toisen poismenoa. Ne eivät ole laumaeläimiä vaan viihtyvät paremmin yksin. Lääkäri kertoi myös tutkimuksesta jossa oli todettu yhden kissan tarvitsevan itselleen noin 93 neliötä tilaa! Ajatelkaa, aika huimaa. Itse kun aikoinaan ajatteli että pojista on seuraa toisilleen, mutta niin ne kuulemma vaan viihtyvät paremmin yksin. Nyt kun on eron huomannut Silmässä, niin voin kyllä täysin allekirjoittaa tuon tutkimuksen ja väitteen.

Tällaistä täällä tällä kertaa. Huomaa että tekstiä tulisi enemmänkin. Syynä tähän puheripuliin on huomiset Tekstiiliopin kokeet joihin pitäisi tämä päivä päntätä. En olisi uskonut tekstiiliopinkaan olevan tuollaista kemiaa mitä se nyt tuntuu olevan.

Hulvatonta tiistaita teillekin!

Rakkaus riittää?

Kattia kanssa!

Ressiä pukkaa isolla vaihteella. Kuullaan ja nähdään kun homma hallinnassa ja asiat poikki + pinossa.

Kuva jostain Tattoo-sivulta..

Etkot, jatkot ja juhlien jälkeen

Viikonloppu meni Puoliskon syntymäpäiviä juhliessa. Kaverit tulivat kakulle ja kahville, jonka jälkeen jatkettiin iltaa kuohuvien parissa. Upea kukkakimppu on tovereiden tuomisia, aivan upea ilmestys! Lauantaina yritettiin myös saada Silmälle lääkäriaikaa alakuloisuuden ja alaleuan patin vuoksi. Tänään lääkärissä selvisi että patti ei ole kasvain, vaan mätäpaise. Antibioottikuuri ja jatkoseuranta - Thank God! Näillä uutisilla on hyvä aloittaa jälleen uusi kouluviikko Photoshopin parissa.

Muanantaita immeiset!

Carpe diem

Menneisiin neljään kuukauteen on mahtunut muutto ja paikkakunnan vaihto, uuteen kotiin ja kotiseutuun tutustumista, mustasta vaaleaksi ja takaisin- muuttuminen, keväästä alkusyksyyn siirtyminen, uusien tuulien haisteleminen koru-kuin opiskelusaralla, kummilapsen ensimmäinen pitkäaikainen poissaolo ulkomailla sekä elämäni ilon ja valon menetys.

Paljon on mahtunut pieneen aikaan, paljon on tapahtunut pienessä ajassa. Aika kuluu, hetket rientää, pitää vain yrittää olla mukana joka hetkessä.

Tartu hetkeen!