Samis jo kertoikin oman versionsa perjantain yllätysvisiitistä Helsinkiin ja
meille.
Rakastan yllätyksiä postin muodossa ja virtuaalisti, mutta silloin kun istun hiukset likaisina sohvanpohjalla kämpän huutaessa hätähuutoja, yllätysvieraat saavat pulssini (= verenpaineeni) nousemaan vaarallisen korkeisiin lukemiin.
Osaan olla brutaalin rehellinen yllätetyissä tilanteissa mutta onneksi ymmärrän kriisinkin keskellä hyvän päälle, joten toivotin yllätysvieraat tervetulleeksi vaatimattomaan majaamme. Pikasiivous ja kahvit tulille. Nuorukaisille ei edes mehua, mutta onneksi Tallinnan tuliaissuklaatia sentään.
Tuliaiseksi Samis toi tullessaan lakritsin värisen tyylikkään Napolin. Väri ja muoto sopii minulle kuin nyrkki silmään eli osui ja upposi <3Pesueella oli tarkoitus tehdä päivän reissu Luonnontieteelliseen ja takaisin. Takaisin Poriin lähti lopuksi yksi vähemmän. Sain Samiksen houkuteltua jäämään yöksi ilman hammasharjaa, suoristusrautaa, meikkivoidetta, takkia ja korvakoruja. Kaikki muut hoitui mutta suoristusrautaa ei meillä ole, eikä tule.
Ilta meni loistavasti parvekkeella yli kolme tuntia istuen ja turisten. Toivottavasti naapureilla on ollut viihdyttävää kuin meillä. Legendaa, agendaa, angstia ja avautumista riitti, kuviakin koitettiin ottaa keskellä keltaisinta vessaa...
Seuraavana aamuna Samis yllätti meidät croisanteilla, mansikoilla, luomuomenamehulla ja kekseillä, koristeena pöydässä saman leidin tuoma auringonkukka. Harvoin saa moista luksusaamiaista omassa kodissa, omalla kotisohvalla. Olen onnekas!
Olen himoinnut päästä tutkimaan Samiksen luksuslukaalia niin pitkään kun sellainen Samiksen elämään ilmaantui, joten otimme naista kainalosta ja lähdimme ajamaan lauantaina kohti Poria. Kaksi tärkeää asiaa samalla kertaa.
Perille päästiin ja teetkin juotiin. Kuvia napsin innokkaammin kuin mummot alekahvia kaupassa, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla.
Irtiotot ovat arkipäivän luksusta. Lämmin kiitos Samis, paras yllätys piiiitkiiin aikoihin <3
