keskiviikko 18. tammikuuta 2012
lauantai 14. tammikuuta 2012
Positiivista ajattelua, osa 1.
Positiivisen ajattelun opettelu, osa 1.
En lannistu vaikka rahapussissa onkin vain muutama ropo ja viikko elettävänä. Aion silti mennä kirpparille ja kuluttaa budjetistani 1/5 turhuuksiin. Maha ei täyty, mutta löytämisen ilo lämmittää sitäkin enemmän.
En hermostu vaikka häirikkönaapureillamme onkin tänään tupaantuliaiset klo 18-23. Tämä ilmoitettu aikataulu pitää varmasti yhtä hyvin kutinsa kuin VR:n junatkin. Pahoittelevat kuulemma mahdollisesti koituvia häiriöitä, tämä heidän mahdollinen on yhtä mahdollinen kuin verojen maksu. En ärsyynny vaan annan lasten leikkiä...
Minun piti palauttaa eilen kaksituhatta valokuvauskurssin tehtävää. En palauttanut. Olisin voinut masentua ja heittää hanskat tiskiin, mutta päätin kuitenkin yrittää ja koettaa onnea omalla kamerallani. Jos en onnistu, onpahan ainakin epäonnistuneita otoksia joita tuhota.
Lumista lauantaita, onhan se kiva kun sitä lunta tulee edes joulun jälkeen.
En lannistu vaikka rahapussissa onkin vain muutama ropo ja viikko elettävänä. Aion silti mennä kirpparille ja kuluttaa budjetistani 1/5 turhuuksiin. Maha ei täyty, mutta löytämisen ilo lämmittää sitäkin enemmän.
En hermostu vaikka häirikkönaapureillamme onkin tänään tupaantuliaiset klo 18-23. Tämä ilmoitettu aikataulu pitää varmasti yhtä hyvin kutinsa kuin VR:n junatkin. Pahoittelevat kuulemma mahdollisesti koituvia häiriöitä, tämä heidän mahdollinen on yhtä mahdollinen kuin verojen maksu. En ärsyynny vaan annan lasten leikkiä...
Minun piti palauttaa eilen kaksituhatta valokuvauskurssin tehtävää. En palauttanut. Olisin voinut masentua ja heittää hanskat tiskiin, mutta päätin kuitenkin yrittää ja koettaa onnea omalla kamerallani. Jos en onnistu, onpahan ainakin epäonnistuneita otoksia joita tuhota.
Lumista lauantaita, onhan se kiva kun sitä lunta tulee edes joulun jälkeen.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Mestarillista
Jos voisin valita jonkin taidon jonka tahtoisin osata, olisi valintani piirtäminen. En ole koskaan voinut ymmärtää sitä jumalaista kykyä tallentaa asioita, esineitä ja ihmisiä valokuvamaisella tavalla. Siskoni ja briljantti kummilapseni omaavat tämän taidon ja elävän mallin piirustuskurssilla olen huomannut itseltäni tämän taidon puuttuvan lähes täysin. Näen valot ja varjot, mutten saa niitä kopioitua paperille. Olen myös huomannut, että taiteellisella alalla on todellakin taiteellisesti lahjakkaita ihmisiä. Minun pitäisi vaihtaa konttorihommiin. Masennus.
Tässä ote mestarilta. Joillakin sitä vain on ja löytyy, taitoa nimittäin.
Tässä ote mestarilta. Joillakin sitä vain on ja löytyy, taitoa nimittäin.
maanantai 9. tammikuuta 2012
Kamerakännyn kertomaa vuodelta 2011
 |
| Jättipitsa CityDealin tarjouksessa Tampereella |
 |
| Uusia tatuointeja CityDealin tarjouksilla |
 |
| Hänksi vielä menossa mukana, kassissa |
 |
| Kaverin äidille tilautyö kaulakoru kierrätysmateriaaleista |
 |
| Peijaksen soijanakkikastiketta ja perunoita <3 |
 |
| Hänksi ja Silmä testaamassa ISON lyhdyn tilavuutta |
 |
| Kukkapöytä kierrätyksestä 4e |
 |
| Tuoli 7e ja kukkakoroke 6e, kierrätyksestä |
 |
| Silmä vetämässä päikkäreitä sohvalla |
 |
| Minä poseeraamassa Ylioppilasteatterille tekemässäni hiushärpäkkeessä |
 |
| Joku hullu ja hulluun kyllästynyt kissa <3 |
 |
| Silmä odottelemassa muuttoa Tampereelta Helsinkiin... |
Vuosi vaihtui ja henkilökohtaisesti olin sen vaihtumisesta erittäin onnellinen! Vuosi 2011 oli raskain vuosi elämäni aikana. Siihen mahtui liian paljon negatiivisia asioita sekä liian suuria muutoksia liian lyhyen ajan sisään. Mukaan mahtui onneksi myös muutamia ilon aiheitakin ja tavallisesta arjesta nauttimista. Kuvat ovat otettu ikivanhan kännykkäni ikivanhalla kameralla, mutta kun ei murehdi kuvien laadusta, huomaa että niihin on tarttunut pieniä palasia aitoa, elettyä elämää.
Kiitos teille kaikille ihanille,kärsivällisille ja persoonallisille lukijoilleni menneestä vuodesta ja mitä maistuvinta, makeinta ja positiivisinta vuotta 2012!
torstai 15. joulukuuta 2011
Valokuvauksen perusteet
Hiljaista on ollut kuin huopatossutehtaalla konsanaan. Hänksin kuoleman jälkeen koneella istumisesta, kuvaamisesta, kuvien muokkaamisesta, blogistelusta ja korustelusta on hävinnyt pieninkin kipinä. Luopumisen tuska kuihdutti tekemiset minimiin eikä kuukauden kipeänä olokaan auttanut asiaa.
Kameraan minut pakotti tarttumaan koulussa alkanut Valokuvauksen perusteet-kurssi. Kuvaamisen aloittamista auttoi kovasti se, että jokainen meistä sai koululta kurssin ajaksi käyttöönsä Canon EOS 450D-kamerat. Kurssi on vielä kesken, kameran toimintojen opettelu alkutekijöissään mutta into kuvaamista kohtaan sen sijaan orastavan innostava. Kuvien muokkauksesta en suostu edes puhumaan.
Alkuviikosta meillä oli studiokuvaukset. Kuvasimme erilaisia tehtävän antoja noudattaen SalSaDesignin koruja ja muutama kuva joukossa on kotona otettuja kokeiluja. Studiokuvaus oli haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Kuvista tuli upeita ja mahdollisuudet kameran asetusten + valaistuksen kanssa ovat rajattomat.
Kyllä koulunkäynti on mukavaa!
Kameraan minut pakotti tarttumaan koulussa alkanut Valokuvauksen perusteet-kurssi. Kuvaamisen aloittamista auttoi kovasti se, että jokainen meistä sai koululta kurssin ajaksi käyttöönsä Canon EOS 450D-kamerat. Kurssi on vielä kesken, kameran toimintojen opettelu alkutekijöissään mutta into kuvaamista kohtaan sen sijaan orastavan innostava. Kuvien muokkauksesta en suostu edes puhumaan.
Alkuviikosta meillä oli studiokuvaukset. Kuvasimme erilaisia tehtävän antoja noudattaen SalSaDesignin koruja ja muutama kuva joukossa on kotona otettuja kokeiluja. Studiokuvaus oli haastavaa ja aikaa vievää puuhaa. Kuvista tuli upeita ja mahdollisuudet kameran asetusten + valaistuksen kanssa ovat rajattomat.
Kyllä koulunkäynti on mukavaa!
maanantai 28. marraskuuta 2011
Lucia-kulkue by Sten Bengtsson
Joulun odotus on nyt virallisesti aloitettu! Sain tänään vihdoin ja viimein jo vuosia haaveilemani Lucia-kulkue kynttelikön. Kuvat eivät tee oikeutta tuolle ihanan sympaattisen, hauskan, kauniin upealle muotovaliolle! Joskus on palkitsevaa kun mieluista joutuu odottamaan ja haaveilemaan, sen jälkeen sen saaminen on niin monin verroin tuntuvampaa. Nyt on kynttelikkö lopun elämän joulun odotuksia varten.
Tunnelmallista viikon alkua!!!
Tunnelmallista viikon alkua!!!
perjantai 25. marraskuuta 2011
Siivoton juttu
Ajattelin vielä raottaa teille rakkaille lukijoille pari asiaa muutostamme. Sitähän odotettiin kauhun sekaisin tuntein jo alun pitäenkin. Edellinen muutto tuntui vielä lihaskuissa ja sen vuoksi hankimmekin muuttofirman hoitamaan kannot ja kuljetukset. Tavarat pakattiin vuokrattuihin muuttolaatikoihin ja Puoliskoni suojasi joka ikisen huonekalun pakkausmuovilla ja paperilla kolhujen estämiseksi. Ajateltiin että näin pääsemme kerrankin itse helpommalla ja vähemmällä stressillä, VÄÄRÄ luulo!
Tavaroiden pakkaaminen laatikoihin sujui ihan mukavasti ja laatikot ovat tukevia ja helposti pinottavia. Niiden huonoihin puoliin lukeutuu niiden painavuus tyhjänäkin ja tilaa vievyys. 70 laatikkoa vaatii tilaa ja laatikot piti pinota 4 laatikon pinoihin, jotta muuttomiehet saivat aina satsin kerrallaan vietyä nokkakärryillä. Muuttofirmat (ainakin ne mistä me saatiin tarjous) edellyttävät huonekalujen ja irtotavaroiden suojaamista vahingoittumisen estämiseksi. Muutoin vakuutus ei korvaa mahdollisia vahinkoja. Me teimme, tai siis Puolisko teki, työtä käskettyä ja hankittiin suojamuovit, solumuovit ja pakkauspahvit/paperit joilla sitten huonekalut pakattiin. Näihin pelkkiin näihin suojatarvikkeisiin upposi yli 190 euroa, ei enää IKINÄ toiste! Ja sitten se purku - jeesus sitä jätteen määrää.
Muuttomiehet olivat tosi ripeitä ja tekivät työnsä kunnialla. Uudessa kämpässä olikin sitten ihan uusi ongelma eli keskeneräinen remontti. Remontista ilmoitettiin meille päivää ennen muuttoa, emmekä voineet enää siinä vaiheessa perua muuttofirmaa ja muuttolaatikoillakin oli vuokra-aikaa vain rajallinen määrä päiviä. Sovin isännöitsijän kanssa että homma on ok, KUNHAN asunto on siinä kunnossa muuttomiesten tullessa että heillä on esteetön kulku viedä tavaroita paikoilleen ja kunhan asunto on SIISTI. No kuinkas sitten kävikään?
Niin, siistiä EI ollut EIKÄ esteetöntä kulkua...
Tuossa vaiheessa minä olin hermoromahduksen partaalla, todella vihainen, turhautunut, väsynyt ja loukkaantunut, olen edelleenkin. Sanat eivät riittäneet kertomaan tunteistani kun puhelimeen tartuin ja isännöitsijälle asiasta soitin.
Mitä tästä opimme? Me ainakin opimme sen, että omatoimimuutto on sittenkin TOSI jees. Ei tarvitse vuorata huonekaluja turhilla suojilla, säästää aikaa, rahaa, hermoja ja ympäristöä. Opimme myös sen, että täytyy laatia kirjallisena kaikki muuton ehdot ennen muuttoa. Emme enää suostu muuttamaan mihinkään asuntoon kesken remontin. Opimme myös sen, että kaikki ihmiset eivät käsitä loppusiivousta samalla tavalla, kuin me sen käsitämme. Tajusin myös, että elää voi niin monella tavalla, piittaamatta huomautuksista tai yleisistä normeista. Ja seuraavalla kerralla moisen kaaoksen ja moskan keskellä en kosketa, hengitä, saati suostu nukkumaan yhtäkään yötä tuollaisessa murjussa. Olen elävä esimerkki mitä tuollaisesta seuraa - keuhkokuume ja jumalaton itku ja hammastenkiristely.
Voikaa te hyvin, pitäkää kotinne puhtaana ja tehkää viisaampia valintoja kuin me.
Perjantaita toverit rakkaat!
Tavaroiden pakkaaminen laatikoihin sujui ihan mukavasti ja laatikot ovat tukevia ja helposti pinottavia. Niiden huonoihin puoliin lukeutuu niiden painavuus tyhjänäkin ja tilaa vievyys. 70 laatikkoa vaatii tilaa ja laatikot piti pinota 4 laatikon pinoihin, jotta muuttomiehet saivat aina satsin kerrallaan vietyä nokkakärryillä. Muuttofirmat (ainakin ne mistä me saatiin tarjous) edellyttävät huonekalujen ja irtotavaroiden suojaamista vahingoittumisen estämiseksi. Muutoin vakuutus ei korvaa mahdollisia vahinkoja. Me teimme, tai siis Puolisko teki, työtä käskettyä ja hankittiin suojamuovit, solumuovit ja pakkauspahvit/paperit joilla sitten huonekalut pakattiin. Näihin pelkkiin näihin suojatarvikkeisiin upposi yli 190 euroa, ei enää IKINÄ toiste! Ja sitten se purku - jeesus sitä jätteen määrää.
Muuttomiehet olivat tosi ripeitä ja tekivät työnsä kunnialla. Uudessa kämpässä olikin sitten ihan uusi ongelma eli keskeneräinen remontti. Remontista ilmoitettiin meille päivää ennen muuttoa, emmekä voineet enää siinä vaiheessa perua muuttofirmaa ja muuttolaatikoillakin oli vuokra-aikaa vain rajallinen määrä päiviä. Sovin isännöitsijän kanssa että homma on ok, KUNHAN asunto on siinä kunnossa muuttomiesten tullessa että heillä on esteetön kulku viedä tavaroita paikoilleen ja kunhan asunto on SIISTI. No kuinkas sitten kävikään?
Niin, siistiä EI ollut EIKÄ esteetöntä kulkua...
Tuossa vaiheessa minä olin hermoromahduksen partaalla, todella vihainen, turhautunut, väsynyt ja loukkaantunut, olen edelleenkin. Sanat eivät riittäneet kertomaan tunteistani kun puhelimeen tartuin ja isännöitsijälle asiasta soitin.
Mitä tästä opimme? Me ainakin opimme sen, että omatoimimuutto on sittenkin TOSI jees. Ei tarvitse vuorata huonekaluja turhilla suojilla, säästää aikaa, rahaa, hermoja ja ympäristöä. Opimme myös sen, että täytyy laatia kirjallisena kaikki muuton ehdot ennen muuttoa. Emme enää suostu muuttamaan mihinkään asuntoon kesken remontin. Opimme myös sen, että kaikki ihmiset eivät käsitä loppusiivousta samalla tavalla, kuin me sen käsitämme. Tajusin myös, että elää voi niin monella tavalla, piittaamatta huomautuksista tai yleisistä normeista. Ja seuraavalla kerralla moisen kaaoksen ja moskan keskellä en kosketa, hengitä, saati suostu nukkumaan yhtäkään yötä tuollaisessa murjussa. Olen elävä esimerkki mitä tuollaisesta seuraa - keuhkokuume ja jumalaton itku ja hammastenkiristely.
Voikaa te hyvin, pitäkää kotinne puhtaana ja tehkää viisaampia valintoja kuin me.
Perjantaita toverit rakkaat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)