torstai 26. toukokuuta 2011

Ei ehkä niin huono idea

Kyllä, täällä ollaan ja vielä löytöjä tehneenä. Ihan alkuun täytyy marista sen verran (jottette luule minun jo kotiutuneen, saati tykästyneen Helsinkiin)  jotta kirpputori tarjonta on täällä surkeaa! Itsepalvelukirpparit on kiven takana ja hinnat niissä korkeat, rihkamakoruja/vetoketjuja/nappeja ei löydy mistään ellei suostu maksamaan vähintään 5e kaulakorusta tai nappilistasta - ei käy! Valtterilla ollaan käyty nyt pari kertaa enkä löydä sitä paikkaa. Liikaa tungosta, joka tavarasta pitää kysyä hinta erikseen, kaikki vaatteet liian pieniä tai kalliita. Olen vastarannankiiski, tiedän.

Ei kaikki negatiivista, jottei jotain hyvääkin. Löysin Hietsun torikirpparilta kauan kaipaamani nahkaisen laukun. Edellisen laukun ostin puolisen vuotta sitten Stockan hulluilta päiviltä, olen tykännyt siitä hulluna mutta laukku on eittämättä liian pieni. Meikkipussi, lompakko, kaksi kännykkää, astmalääke, kurkkukarkit, avaimet, kangaskassi, hajuvesi - nämä vievät tuhottomasti tilaa ja painavat kuin tiiliskivet, varsinkin tuo meikkipussini. Avuksi löytyi musta, todella pehmeänahkainen ja luksusmaisen tilava, tarpeeksi simppeli ihanuus. Tinkimisen jälkeen hinnaksi jäi vain 30e eli ollenkaan paha hinta nahkaisesta säkistä, edellisen tekonahkaisen rääpäleen rinnalla josta pulitin yli satasen. Ja tärkeimpänä tässä tietysti se, että uusi laukkuni on kierrätystä. Vanhaa rääpälettäni en hylkää, se saa tästä lähtien toimia baarilaukkunani.

Toinen asia joiden hankintaa olen harkinnut pari vuotta ovat olleet kumisaappaat. Olen ihastellut blogeissa ja lehdissä kaikenlaisia erikoisuuksia, etsinyt itsekin sellaisia satunnaisesti, turhaan. Viime viikolla käydessämme Anttilassa verhokangasostoksilla, huomasin kassalle lipuessamme alelaarissa lähes täydelliset mustat kumpparit strasseinkoristelluin soljin, kympillä! Kaksi paria jäljellä ja toinen pari juuri oikeaa, siroa 40 kokoa -mukaan lähti kuin Annikki Tähti. Testasin kumppareitani  alkuviikosta vesisateen yllättäessä ja hyvin pelittivät. Ei tämä Helsinkiin muutto ehkä niin huono idea ollutkaan ;O)


Pari niittiä uupuu, suutari saa korjata asian


Rakkaussäkki ja First Aid Kit by SSD

GlamourKumpparit ja rakkaussäkki

Tyytyväinen asiakas

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Aina on lupa koristautua

Kevään juhlat lähenee eli muistakaa käydä tilaamassa korut ja muut persoonalliset kierrätyshärpäkkeet SalSan sivuilta! Mega-ale lähenee loppuaan eli lahjat kevään Sankareille löytyvät SUPER edullisesti <3


tiistai 17. toukokuuta 2011

Hyvä ruoka, parempi mieli




Tarvitsen nyt kipeästi parempaa mieltä  ja hyvän ruoan sanotaan auttavan siihen. Näiden kuvien kera siirryn Tampereen ( <3 ) loistokkaaseen Tillikkaan ja sen mitä maittavimpiin herkkuihin, joita kävimme pääsiäisenä maistelemassa. SUOSITTELEN ravintolaa todella lämpimästi, täydellistä ruokaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, muutimme vappuna Tampereelta Helsinkiin. Olen hangoitellut tänne muuttoa vastaan koko ikäni. Olen kokenut Helsingin liian suurena, kylmänä, etäisenä ja pelottavana asuinkaupunkina. Maalaisena tykkään siitä, että kaupungin päästä päähän pääsee kävelemällä ja kaikki tarvitsemani kaupat sijaitsevat maksimissaan 5 kilometrin säteellä toisistaan. Näin oli myös Tampereella. Tampere on pienisuuri kaupunki jossa on ihana asua!

Nyt kun olemme asuneet täällä reilun viikon olen kirjaimellisesti savolainen Helsingis. Yksin en ole vielä uskaltautunut raitiovaunuun tai bussiin, metroon menemistä välttelen ahtaanpaikankammoisena viimeiseen asti. Tampereella totuin menemään kävellen joka paikkaan. Täällä pitää mennä raitiovaunulla joka paikkaan. Tai junalla. Tai autolla. Lähikauppaan ja postiin pääsen kävelemällä, kiloni kiittävät. Tähän on siis totutteleminen. Pessimistinä ja vastarannankiiskenä vielä tuplasti enemmän.

Asunto on ihana. Valoisa, hiljainen, iso vessa jossa mahtuu käymään suihkussa siirtämättä poikien pisulaareja paikoiltaan (arkipäivän luksusta, voin kertoa)! Parvekkeesta on tullut poikien lempipaikka kun pitkästä aikaa sieltä näkee muutakin kuin betoniseinää. Ekana päivänä, ennen verkon asentamista poikain pakomatkan varalle, parvekkeelle istahti jonkinmoinen kyyhkynen. Silmän kanssa sitä tapitettiin yhtä uteliaina ikkunan takaa kuin mummot lähiöissä. Luonto tulee luokse.

Muuttamiset saisivat nyt vähäksi aikaa riittää. Olemme muuttaneet kolmesti viimeisen kolmen vuoden aikana, riittää jo. Muutto oli itsessään ihan kamala. Onneksi oli ihania ystäviä auttamassa. Tavaraa karsittiin rankasti, vanha sohva, peilipöytä,kukkia, pirtinkalusto, punttipenkki ja noin sata kiloa painoja meni kiertoon, puhumattakaan neljästä Ikean kassista kirppiskamoja. Lisää on karsittu täällä päässä, sillä olemme huomanneet yhden puuttuvan neliön olevan kriittinen tavaroiden säilytyksen kannalta.

Helsinki ei ole vielä auennut, enkä ole sitä odottanutkaan. Vuosien negatiivinen energia sitä kohtaan ei väisty hetkessä, kuten ei nämä tavaratkaan. Jotta pääsisitte henkeen mukaan, laitan kuvia Tampereen päästä päivää ennen muuttoa sekä muutaman kuvan täältä päästä, lähinnä pojista ja tuosta jo mainitusta kyyhkyläisestä.

Olohuoneen kaaosta kera Silmän


Keittiö

"oispa tää jo ohi..."

Suklaata ja Imodiumia, mitä sitä stressaantuneena muuta tarvitseekaan?
Lahjakori muuttoapureille: itsetehty lp-kulho, olut, sipsiä ja serpentiiniä
Kyyhkyläinen tuli kylään
Silmä etsii epätoivoisena nukkumapaikkaa kaaoksen keskeltä
Lampaantalja pitää lämpimänä
Hänksi väsyneenä muutosta

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Helsinki



Tämä biisi on pyörinyt päässäni nyt jo viikon ajan, eikä suotta. Helsinki on nyt kotipaikka ja Hakaniemi vielä näkemättä. Lupaan etten pane peliin koko elämää vaikka joku tarjoaisikin salmiakkia.