maanantai 16. helmikuuta 2015
Mars matkaan kohti myyntinäyttelyä!
Avajaiset ovat ohi ja ihmisiä kävi mukavasti. Toivottavasti tasainen kävijöiden määrä jatkuu ja saadaan näyttely kunnialla vedettyä loppuun saakka. Upeita tuotoksia ollaan tehty koko luokan voimin ja myyntitilasta muodostui lempeä luovuuden pesä. Tervetuloa siis katsomaan uniikkitöitä ja tekemään löytöjä piensarjatöistä.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Don´t put dirt on my grave just yet!
Tästä se lähtee, meidän luokan myyntinäyttelyn uniikkityöni viimeistely. Olen piirtänyt kuvan itse, omin pikkukätösin tusseilla ja maalannut sen akvarelleilla. Se miten tämä työ viimeistellään, tulette näkemään näyttelyssä. Tervetuloa mukaan!
 |
| Don´t put dirt on my grave just yet - piirros kanvaasille tusseilla ja akvarelleilla, Salla Salonen 2015. |
maanantai 2. helmikuuta 2015
Luovuuden monet muodot
Se on näytille menoa nyt sitten!
Meidän ohjaustoiminnan luokka järjestää myyntinäyttelyn Tampereen Koskikeskuksen kolmannessa kerroksessa 14-18.2.2015. Tervetuloa tutkailemaan meidän luokkalaisten uniikkeja töitä, sekä sarjatyönä valmistettuja myytäviä ihanuuksia. Tuotteita ja uniikkitöitä on laidasta laitaan, löytyy mm.keramiikkaa, pronssivalua, lasitöitä, virkkuutöitä, tekstiiliä, piirroksia jne. Paikan päällä voit myös tehdä itsellesi heijastinrintanapin ja osallistua persoonallisen vieraskirjan tekoon.
Tervetuloa mukaan!
Meidän ohjaustoiminnan luokka järjestää myyntinäyttelyn Tampereen Koskikeskuksen kolmannessa kerroksessa 14-18.2.2015. Tervetuloa tutkailemaan meidän luokkalaisten uniikkeja töitä, sekä sarjatyönä valmistettuja myytäviä ihanuuksia. Tuotteita ja uniikkitöitä on laidasta laitaan, löytyy mm.keramiikkaa, pronssivalua, lasitöitä, virkkuutöitä, tekstiiliä, piirroksia jne. Paikan päällä voit myös tehdä itsellesi heijastinrintanapin ja osallistua persoonallisen vieraskirjan tekoon.
Tervetuloa mukaan!
tiistai 27. tammikuuta 2015
Unelmoiden kohti kevättä
Minä olen teeveen katselun ammattilainen. Oikea sohvaperunoiden GrandOldMama. Tänään TV 1 hemmotteli Hotellin vuosi - sarjan viimeisellä jaksolla joka sai minut huokailemaan haaveissani. En tiedä kuinka moni teistä on seurannut kyseistä sarjaa, mutta minut se koukutti heti ensimmäisellä jaksolla ja eritoten upealla henkilöstöllään.
Koen monet englantilaiset tavat ja perinteet hieman aikansa eläneinä, kun taas toiset tavat ja perinteet saavat minut suorastaan hihkumaan innosta, kuten esim. teeleivät, skonssit, kuninkaalliset, etiketit, hovimestarit. Hotellin vuosi- sarjasta löytyi näitä kaikkia ja hieman enemmän. Sarjassa seurattiin vuoden ajan Lontoossa toimivan Hotelli Claridgen elämää, vieraita ja henkilökuntaa. Hotelli on sijainnut ja toiminut paikallaan jo muistaakseni 1900-luvun alusta lähtien ja monet henkilökunnasta olivat työskenneelleet hotellissa vuosikymmeniä.
Tänään siis viimeisen jakson jälkeen aloin haaveilemaan tuhdista tukosta riihikuivaa, jonka avulla menisin viettämään yhden tai kaksi yötä kyseisessä hotellissa. Valitsisin mukaani kynähameen ja korkokengät, huulipunan ja nenäliinan, tutustuisin etukäteen etikettisääntöihin ja eri teelajeihin. Seuraisin sivusta ihmisten ja henkilökunnan toimia, lumoutuisin silitettyjen lakanoiden ja untavatyynyjen keskellä sekä tilaisin tietysti huonepalvelusta englantilaisen aamiaisen. Olisi houkutteleva ajatus, että voisi viettää muutaman päivän täysin erilaisena ihmisenä, täysin erilaisessa ympäristössä kuin normaalisti. Olen joskus jostain katsellut, kuinka jotkut ihmiset säästivät koko vuoden rahaa jolla he kävivät kerran vuodessa viikon lomalla, nauttimassa, tuhlaamassa, olemassa kaikkea muuta kuin tavallisesti ovat. Pidin näitä ihmisiä tuolloin hieman surullisina hahmoina, säälittävinä tosiasioiden kieltäjinä. En pidä enää. Minusta voisi tulla juurikin tuollainen tyyppi, kerron teille sitten kun se tapahtuu. Sillä välin kannattaa käydä katsomassa menneen maailman meininkiä areenasta.
Untill the next time, ladies and gentlemans!
Koen monet englantilaiset tavat ja perinteet hieman aikansa eläneinä, kun taas toiset tavat ja perinteet saavat minut suorastaan hihkumaan innosta, kuten esim. teeleivät, skonssit, kuninkaalliset, etiketit, hovimestarit. Hotellin vuosi- sarjasta löytyi näitä kaikkia ja hieman enemmän. Sarjassa seurattiin vuoden ajan Lontoossa toimivan Hotelli Claridgen elämää, vieraita ja henkilökuntaa. Hotelli on sijainnut ja toiminut paikallaan jo muistaakseni 1900-luvun alusta lähtien ja monet henkilökunnasta olivat työskenneelleet hotellissa vuosikymmeniä.
Tänään siis viimeisen jakson jälkeen aloin haaveilemaan tuhdista tukosta riihikuivaa, jonka avulla menisin viettämään yhden tai kaksi yötä kyseisessä hotellissa. Valitsisin mukaani kynähameen ja korkokengät, huulipunan ja nenäliinan, tutustuisin etukäteen etikettisääntöihin ja eri teelajeihin. Seuraisin sivusta ihmisten ja henkilökunnan toimia, lumoutuisin silitettyjen lakanoiden ja untavatyynyjen keskellä sekä tilaisin tietysti huonepalvelusta englantilaisen aamiaisen. Olisi houkutteleva ajatus, että voisi viettää muutaman päivän täysin erilaisena ihmisenä, täysin erilaisessa ympäristössä kuin normaalisti. Olen joskus jostain katsellut, kuinka jotkut ihmiset säästivät koko vuoden rahaa jolla he kävivät kerran vuodessa viikon lomalla, nauttimassa, tuhlaamassa, olemassa kaikkea muuta kuin tavallisesti ovat. Pidin näitä ihmisiä tuolloin hieman surullisina hahmoina, säälittävinä tosiasioiden kieltäjinä. En pidä enää. Minusta voisi tulla juurikin tuollainen tyyppi, kerron teille sitten kun se tapahtuu. Sillä välin kannattaa käydä katsomassa menneen maailman meininkiä areenasta.
Untill the next time, ladies and gentlemans!
lauantai 27. joulukuuta 2014
Tapaninpäivän huutokauppa
Joulu tuli kiireisissä merkeissä ja meni ohi jälleen yhtä nopeasti kuin ennenkin. Joka vuosi lupaan itselleni tehdä seuraavana vuonna kaikki toisin ja aloittaa järjestelyt hyvissä ajoin ilman stressiä, ja joka vuosi käy toisin. En jaksa enää soimata siitä itseäni, sillä joulu meni kaikesta ressistä huolimatta hyvin ja oli rauhaisan leppoisa.
Eilen käytiin Mouhijärvellä huutokaupassa ajanviete-mentaliteetilla. Mukaan kuitenkin tarttui kaikkea maan ja taivaan väliltä, ihan siksi kun halavalla sai ja miellytti silmää. Yksi ainut esine huutokaupassa oli, jota himoitsin alusta saakka, ja usko meinasi jo loppua kesken kun se ei meinannut tulla huudettavaksi sitten millään. Ihan lopussa, ihmisten jo kaikottua omille teilleen ja meidän muutamien jäädessä vielä lipomaan huuliamme, pyysin meklaria ottamaan vaasin huudettavaksi. Koska emme kerenneet näyttöön, en yhtään tiennyt kenen tekemä vaasi oli, mutta koska olin ihastunut sen ulkonäköön heti, ajattelin sitä kaikesta huolimatta koettaa saada itselleni. Kanssani huusi joku toinenkin innokas kilpaa, muttei kuitenkaan ollut tosissaan koska hinta jäi niinkin alhaiseksi kuin huimat 13 euroa. Minä olin enemmän kuin tyytyväinen ja nyt täytyy vain raivata tilaa tälle ihanuudelle!
Kyseessä on Royal Copenhagenin fajanssivaasi 427/3114, jonka on suunnitellut Kari Christensen. Vapiskaa peltipurkit, keramiikat tulee!!!
Eilen käytiin Mouhijärvellä huutokaupassa ajanviete-mentaliteetilla. Mukaan kuitenkin tarttui kaikkea maan ja taivaan väliltä, ihan siksi kun halavalla sai ja miellytti silmää. Yksi ainut esine huutokaupassa oli, jota himoitsin alusta saakka, ja usko meinasi jo loppua kesken kun se ei meinannut tulla huudettavaksi sitten millään. Ihan lopussa, ihmisten jo kaikottua omille teilleen ja meidän muutamien jäädessä vielä lipomaan huuliamme, pyysin meklaria ottamaan vaasin huudettavaksi. Koska emme kerenneet näyttöön, en yhtään tiennyt kenen tekemä vaasi oli, mutta koska olin ihastunut sen ulkonäköön heti, ajattelin sitä kaikesta huolimatta koettaa saada itselleni. Kanssani huusi joku toinenkin innokas kilpaa, muttei kuitenkaan ollut tosissaan koska hinta jäi niinkin alhaiseksi kuin huimat 13 euroa. Minä olin enemmän kuin tyytyväinen ja nyt täytyy vain raivata tilaa tälle ihanuudelle!
 |
| Kuva etsystä. |
torstai 27. marraskuuta 2014
Ikaalinen ja minä
Se on moro toooodella pitkästä aikaa!!!
Paljon on taas kerennyt tapahtua viimeisimmän postauksen jälkeen, enkä käy asioita sen kummemmin selittelemään. Sen voin sanoa että paikkakunta on jälleen kerran vaihtunut, eli muutimme kesäkuun alussa tänne Ikaalisiin mun koulunkäynnin takia. Eipähän tarvitse enää istua 2,5 tuntia päivässä bussissa, saa asua rivitalossa jossa on oma sauna & patio + kouluun on ihanan helppo ja nopea mennä. Koulussa tässä olen ollutkin, vaikka mulla onkin hyvin paljon hyväksilukuja edellisten opintojen myötä. Täytyy sanoa, että Ikata on niistä lukuisista kouluista joissa olen ollut, ehdottomasti kivoin paikka opiskella. Asiaan toki vaikuttaa oman alan löytyminen, mutta muutoinkin koulussa on hieno yhteishenki, upeat puitteet erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kokeilemiseen sekä mukavat opettajat. Ensimmäistä kertaa elämässäni olenkin siis mennyt ja ollut koulussa, vaikkei mulla lukujärjestyksen mukaan tunteja olekaan. Olen intoutunut kokeilemaan kaikkea uutta linopainamisesta keramiiikkaan. Keramiikkaa rakastan ja toivottavasti pääsen sitä pian taas tekemään enemmän ja ajan kanssa.
Tällä hetkellä kiirettä pitää ensimmäisen näyttötyöni kanssa. Näyttötyöni aiheena on Tuunaa tuolisi- ideoita vanhojen tuolien uudistamiseen. Saimme koululle kyselyn Suomen Kädentaidot messujen järjestäjiltä, jotka etsivät esiintyjiä ja tekijöitä Tampereen Messukeskuksessa pidettyihin Kädentaidot-messujen Idealavalle. Aiheita oli erilaisia, ja korujen tekoakin olisi ollut tarjolla. Nykyään kun olen rohkaistunut kokeilemaan uusia asioita, valitsin itselleni aiheeksi tuon Tuunaa tuolisi-idean. Hankin erilaisia tuoleja, jotka tuunasin monella eri tavalla. Pidin sunnuntaina 16.11.2014 vajaan puolen tunnin esittelyn näistä tuunaamistani tuoleista, joiden avulla pyrin antamaan katsojille & kuulijoille uusia ideoita vanhojen istuinten tuunaamiseen. Minulla oli haastattelijana lavalla kaikkien virkkureiden tuntema Virpi Siira. Siellä sitä siis oltiin kuuluisuuksien kera messuilla esittelemässä omia tuotoksia.
Kokemus oli todella mukava ja haluaisin ehdottomasti tehdä lisää tuollaisia esiintymisjuttuja.
Tällä hetkellä teen näyttötyöni kirjallista osiota suurella vaihteella, sillä sen pitää olla palautettuna opettajalle ensi maanantaina 1.12, koska itse näyttötutkintoni on tiistaina 2.12. Pitäkää siis peukkuja ja toivotaan että kaikki menisi putkeen. Tässä kuvina pieni osa siitä mitä tässä on tullut tehtyä ja ajateltua viime postauksen jälkeen.
Paljon on taas kerennyt tapahtua viimeisimmän postauksen jälkeen, enkä käy asioita sen kummemmin selittelemään. Sen voin sanoa että paikkakunta on jälleen kerran vaihtunut, eli muutimme kesäkuun alussa tänne Ikaalisiin mun koulunkäynnin takia. Eipähän tarvitse enää istua 2,5 tuntia päivässä bussissa, saa asua rivitalossa jossa on oma sauna & patio + kouluun on ihanan helppo ja nopea mennä. Koulussa tässä olen ollutkin, vaikka mulla onkin hyvin paljon hyväksilukuja edellisten opintojen myötä. Täytyy sanoa, että Ikata on niistä lukuisista kouluista joissa olen ollut, ehdottomasti kivoin paikka opiskella. Asiaan toki vaikuttaa oman alan löytyminen, mutta muutoinkin koulussa on hieno yhteishenki, upeat puitteet erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kokeilemiseen sekä mukavat opettajat. Ensimmäistä kertaa elämässäni olenkin siis mennyt ja ollut koulussa, vaikkei mulla lukujärjestyksen mukaan tunteja olekaan. Olen intoutunut kokeilemaan kaikkea uutta linopainamisesta keramiiikkaan. Keramiikkaa rakastan ja toivottavasti pääsen sitä pian taas tekemään enemmän ja ajan kanssa.
Tällä hetkellä kiirettä pitää ensimmäisen näyttötyöni kanssa. Näyttötyöni aiheena on Tuunaa tuolisi- ideoita vanhojen tuolien uudistamiseen. Saimme koululle kyselyn Suomen Kädentaidot messujen järjestäjiltä, jotka etsivät esiintyjiä ja tekijöitä Tampereen Messukeskuksessa pidettyihin Kädentaidot-messujen Idealavalle. Aiheita oli erilaisia, ja korujen tekoakin olisi ollut tarjolla. Nykyään kun olen rohkaistunut kokeilemaan uusia asioita, valitsin itselleni aiheeksi tuon Tuunaa tuolisi-idean. Hankin erilaisia tuoleja, jotka tuunasin monella eri tavalla. Pidin sunnuntaina 16.11.2014 vajaan puolen tunnin esittelyn näistä tuunaamistani tuoleista, joiden avulla pyrin antamaan katsojille & kuulijoille uusia ideoita vanhojen istuinten tuunaamiseen. Minulla oli haastattelijana lavalla kaikkien virkkureiden tuntema Virpi Siira. Siellä sitä siis oltiin kuuluisuuksien kera messuilla esittelemässä omia tuotoksia.
Kokemus oli todella mukava ja haluaisin ehdottomasti tehdä lisää tuollaisia esiintymisjuttuja.
Tällä hetkellä teen näyttötyöni kirjallista osiota suurella vaihteella, sillä sen pitää olla palautettuna opettajalle ensi maanantaina 1.12, koska itse näyttötutkintoni on tiistaina 2.12. Pitäkää siis peukkuja ja toivotaan että kaikki menisi putkeen. Tässä kuvina pieni osa siitä mitä tässä on tullut tehtyä ja ajateltua viime postauksen jälkeen.
 |
| Koruja kesämyyntiin VillaRoosaan |
 |
| Kesäopintojeni värjäys osiota |
 |
| Mosaiikkityö ennen saumaamista |
 |
| Erilaisempi mosaiikkityö, vielä mietin millä saumaisin... |
 |
| Kortteja uuden Lastensairaalan hyväksi |
 |
| Ovikyltti kaverille, jotka hankkivat itselleen omakotitalon |
 |
| Kaverin Miisa-prinsessalle ovikyltti |
 |
| Keramiikkaa, seinäreliefi |
 |
| Keramiikkaa, tyttönen |
 |
| Keramiikkaa, Pöllö-kulho |
 |
| Purkkeja... |
 |
| Lisää purkkeja :) |
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Sisustuksen keväistäminen etenee...
kattokaa vaikka itte!
Edellisessä postauksessa vilahtaneet hevoset pääsivät laiduntamaan vitriinin päälle ja hyllykön päällisen valloitti kasa tekokukkia, samovaari, pupu, peltipurkit sekä ikivanha viherkasvini. Taustalle nakuttelin naapureiden iloksi muutaman julistetaulun ja heti piristyi yleisilme tuossa nurkassa. Sohviin vaihdoin istuintyynyjen päälliset ja ainakin Silmä- vanha pieru - on ottanut ne avosylin vastaan. Tyynyjen kanssa täytyy vielä sumplailla, samoin mattojen ja verhojen. Taulutkin meni seiniltä uusiksi, mutta niistä ja muista seuraavalla kerralla lisää. Nyt kahvia naamaan ja ideoimaan loppurutistusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)