Rakastan tehdä koruja mutta niiden kuvaaminen, varsinkin se kuvien muokkaaminen, on jotain suoraan Saatanasta! Istua kökötän huonolla ryhdilläni epäergonomisen tietokonepöydän ääressä jännetuppitulehdusta uhmaten ja muokkaan epäkelpoja kuvia tekeleistäni, joiden pitäisi edustaa mitä mainiointa käsityötaitoani. Tämän jälkeen jatkan kököttämistä ja listaan tekeleeni kaupan puolelle kiroten korujen epäpukevaa asettelua ja kuvien huonoa laatua. Kiitoksena kaikesta tästä aherruksesta saan päänsäryn, likimain aina.
Tänään päivä on mennyt tähän saakka henkisesti kivuttomasti, fyysisesti hieman kipeämmin.Pakarat puuduksissa, käsi jäykkä, niskaa jomottaa. Toista se on pojilla.
Elämääni on kuulunut tähän mennessä 12.5 vuotta kaksi kissaa, veljekset, pojat. Hänksi ja Silmä ovat mitä mainioimmat karvaperseet 99% ajasta. Siitä 1 prosentista tulette varmasti kuulemaan vielä monta tarinaa. Tänään tässä koneella kyhjöttäessäni, poikien kynsimällä tuolilla istuessani, kissojani katsellessa, mietin jälleen kerran kuinka mukavaa olisi olla rakastettu, ylläpidetty, maksettu mirri! Alla olevin elkein minäkin kertoisin kuinka rankkaa on olla kissa.
5 kommenttia:
Ei varmasti ole yhtään kissanomistajaa joka ei olisi kateellinen kissoilleen, ainakin joskus maanantaisin.
Ihme turhanrutisija, oon aina kattonu et sun koruesittelykuvat on tosi hienoja, joten hyst! Ja sellofaani & kuplamuovi toimii aina, jos ei muuta keksi. :)
Joo, turhanrutisija todellakin! XD Meen omaan kolooni ja jatkan marmatusta ;O)
Voi jestas mikä nahka sohvan reunalla roikkukaan :)
Voi Pojat!
Hauskaa ku oot alkanu pitämään blogia,
mielenkiinnolla tutustun sinuun paremmin mahtavien käsitöittesi lisäksi!
t.Leena ja Pojat tietenkin
Ihanaa Leena ja pojat kun olette eksyneet tänne! Tuo sohvanpäällinen on Silmän lempimesta. Se parkkeeraa siihen joka ilta ja välillä päikkäritkin vedetään samassa paikassa :)
Lähetä kommentti