perjantai 8. lokakuuta 2010

Ostoksia ja oppimista

Jälleen kerran täytyy hehkuttaa kirpputorien ihanuutta! Kävin menneellä viikolla kiertelemässä niitä jälleen kerran sillä silmällä ja mukaan tarttui vaikka mitä. Löysin pitkään himoitsemani mustat Piecesin trikoot rokkaavilla koristeilla hintaan YKSI euro! Kahmaisin trikoot koriini vaikken sillä hetkellä ollut täysin vakuuttunut niiden mahtuvuudesta päälleni.Kotona trikoot osoittautuivat mitä parhaimmiksi istuvuudeltaan ja ovat materiaaliltaankin todella pehmeää puuvillaa. Samalta kirpparilta löysin myös hieman retrohenkisen pinkin kaulakorun 1,50e, upean hiuskoristeen (jota en voi uudella hiustyylillä pitää koska kampa ei pysy muutaman millin siilissä enkä halua koristusta keskelle päätäkään laittaa) 2e, lankakeriä uusia tuotosideoita varten sekä kaikkea pientä sälää jotka menevät tuunaukseen SalSaDesigniin.

Toiselta kirpparilta matkaani lähti hieman tätimäinen, tosi juhlallinen bolero mustasta brodeeratusta pitsistä, koristeena bolerossa on vielä tuon upean pitsikankaan lisäksi paljetteja ja pieniä helmiä. Harakka sisälläni ei voinut jättää moista krumeluuria ostamatta, kukkarokin keventyi ainoastaan 3 euron verran, ei paha. Nyt pitää vain koittaa keksiä milloin, miten ja missä boleron päälleni laitan. Aika tavaran nauttii tai jos ei nauti, menee ainakin kiertoon.

Vaikka rakastankin vaatteita, olen huono ostamaan niitä muualta kuin kirppareilta tai nettikaupoista. Farkut ovat pukeutumiseni kulmakivi.Löydän todella harvoin istuvia housuja koska keskivartaloni on täysin eriparia jalkojeni kanssa. Se mikä istuu vyötäröltä on aivan liian iso ja lepattava lahkeista. Päätin siis tarttua härkää sarvista ja astella farkkuihin erikoistuneeseen JC- nimiseen nuorisonkin suosimaan putiikkiin. Missioni oli löytää farkut, joissa on hieman leveämpi lahje kuin tavan pillifarkuissa joita suosin. Avulias myyjä pörhältikin paikalle aikani lukuisten ( ja kauhukseni tosi kalliiden) jameksien seassa pyörittyäni. Kerroin tavoitteeni ja toiveeni, kokoni ja epätoivoni. Myyjä laittoi käsiini 12 paria erilaisia farkkuja joiden kera suuntasin toiveikkaana sovituskoppiin joita inhoan. Tuloksena täysi fiasko ja pienoinen ärtymys. Ei yksiäkään sinnepäinkään. Liian pieniä, epäistuvia, outoja. Kerroin myyjälle jättäväni asian sikseen ja siirtyväni hipelöimään muita vaatteita ko.kaupassa. Myyjä ymmärsi yskän ja katosi paikalta.
Suosin vaatetuksessani usein miesten vaatteita. Miesten osastolta löytyvät tarpeeksi pitkät hihat, leveät hartialinjat ja koot. Rupesin penkomaan miesten farkkuja ja sain seurakseni toisen, mitä trendikkäimmän grungemyyjän, joka pisti farkut poikki ja pinoon saattaen minut sovituskoppiin. Aikani nikotellessani ja 18 parit myöhemmin suuntasin kassalle kahdet, kolme numeroa aiottua pienemmät farkut kädessä. Tämä nuori myyjätär tiesi mitä myi, mitä halusin ja osasi pitää puolensa asiantuntevuuteensa perustuen- minun halutessa liian isoja ja epäistuvia housuja samalla valittaen kun en koskaan löydä istuvia housuja.
Live and learn - joskus pitää niellä ylpeys, astua ulos mukavuusasteeltaan ja ottaa vihjeestä vaarin.
Silmä nukkumassa allekirjoittaneen päällä

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi veljet -löysikö naruraaja uudet farkut ja oikein puttiikista?!! En usko ennen kuin päällä näen. Mukavaa, kun mustaa siimahäntäkattiakin joskus otoksissa näkyy. Mokoma taitaa olla nurkkapaparazzin pakoilija.

Niina Oivi Karma kirjoitti...

Arvaas ny et joo - ihan sama homma byysien kanssa. Ja tietty viel tääki - mäkin löysin ainoot sopulit JC:stä ja myyjä oli kimpussa ku sharkki ja hinnat pilvien yläpuolella. Mut nimenomaan - vihdoin omaamME stylet HOUSUT! Hyvä me. Pukukoppipaniikki-ärsytys on superperseestä! Ja siitäki selvitty, sissit suakeli : ) Aikamoist!