keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, muutimme vappuna Tampereelta Helsinkiin. Olen hangoitellut tänne muuttoa vastaan koko ikäni. Olen kokenut Helsingin liian suurena, kylmänä, etäisenä ja pelottavana asuinkaupunkina. Maalaisena tykkään siitä, että kaupungin päästä päähän pääsee kävelemällä ja kaikki tarvitsemani kaupat sijaitsevat maksimissaan 5 kilometrin säteellä toisistaan. Näin oli myös Tampereella. Tampere on pienisuuri kaupunki jossa on ihana asua!

Nyt kun olemme asuneet täällä reilun viikon olen kirjaimellisesti savolainen Helsingis. Yksin en ole vielä uskaltautunut raitiovaunuun tai bussiin, metroon menemistä välttelen ahtaanpaikankammoisena viimeiseen asti. Tampereella totuin menemään kävellen joka paikkaan. Täällä pitää mennä raitiovaunulla joka paikkaan. Tai junalla. Tai autolla. Lähikauppaan ja postiin pääsen kävelemällä, kiloni kiittävät. Tähän on siis totutteleminen. Pessimistinä ja vastarannankiiskenä vielä tuplasti enemmän.

Asunto on ihana. Valoisa, hiljainen, iso vessa jossa mahtuu käymään suihkussa siirtämättä poikien pisulaareja paikoiltaan (arkipäivän luksusta, voin kertoa)! Parvekkeesta on tullut poikien lempipaikka kun pitkästä aikaa sieltä näkee muutakin kuin betoniseinää. Ekana päivänä, ennen verkon asentamista poikain pakomatkan varalle, parvekkeelle istahti jonkinmoinen kyyhkynen. Silmän kanssa sitä tapitettiin yhtä uteliaina ikkunan takaa kuin mummot lähiöissä. Luonto tulee luokse.

Muuttamiset saisivat nyt vähäksi aikaa riittää. Olemme muuttaneet kolmesti viimeisen kolmen vuoden aikana, riittää jo. Muutto oli itsessään ihan kamala. Onneksi oli ihania ystäviä auttamassa. Tavaraa karsittiin rankasti, vanha sohva, peilipöytä,kukkia, pirtinkalusto, punttipenkki ja noin sata kiloa painoja meni kiertoon, puhumattakaan neljästä Ikean kassista kirppiskamoja. Lisää on karsittu täällä päässä, sillä olemme huomanneet yhden puuttuvan neliön olevan kriittinen tavaroiden säilytyksen kannalta.

Helsinki ei ole vielä auennut, enkä ole sitä odottanutkaan. Vuosien negatiivinen energia sitä kohtaan ei väisty hetkessä, kuten ei nämä tavaratkaan. Jotta pääsisitte henkeen mukaan, laitan kuvia Tampereen päästä päivää ennen muuttoa sekä muutaman kuvan täältä päästä, lähinnä pojista ja tuosta jo mainitusta kyyhkyläisestä.

Olohuoneen kaaosta kera Silmän


Keittiö

"oispa tää jo ohi..."

Suklaata ja Imodiumia, mitä sitä stressaantuneena muuta tarvitseekaan?
Lahjakori muuttoapureille: itsetehty lp-kulho, olut, sipsiä ja serpentiiniä
Kyyhkyläinen tuli kylään
Silmä etsii epätoivoisena nukkumapaikkaa kaaoksen keskeltä
Lampaantalja pitää lämpimänä
Hänksi väsyneenä muutosta

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Helssinki, kaupungeista paikka viho viimeinen... Voihan tietysti ihminen sielläkin elää...

Katit olivat taas ihanan ihania. Ei kukaan karvajalka tykkää, kun kesken muuton kuvataan.

Onnea uusiin nurkkiin ja nurkkakuntiin!

Rhia kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin, ehkä se Helsinkikin alkaa joskus tuntua tutummalta paikalta ihmisen asua =) Onneksi omaan kotipesään voi aina paeta pahaa maailmaa kun oikein alkaa ahdistaa.

Niina Oivi kirjoitti...

MINÄ ITKEN!!!! <3 Te ootte nyt mun ja Siirin cityssä ja hei kultapieni - käytä ennemmin dösää, iisi ku biisi jonka aiemmin laitoit. Saanen kutsua itseni jo kylään????


HENGITÄ. (noi muut ei näköjään!!! PÖÖH TEILLE!!)

Niina Oivi kirjoitti...

whaataaa hell, blogger on ihan karvaton koira! Mun ed kommentti on tästä näköjään häipynyt, samoin mun sivuilta eilinen postaus! Koko päivän ollut epäkuosissa. HÖÖH.

Ja kun mä sulle kirjotin NIIN sydämestä ja keuhkoista asti fiilarii parasta sulle, rohkeelle mimmille. Höh. No edelleen jotain sinne päin - Hki on sitte loppujen lopuks jees, mä luulen et tuut sen huomaamaan, uskoisin näillä samiksilla. Mulla on hirvee ikävä takasin Siiruskan syntymäkaupunkiin ja muistan kanssa alussa kuinka kiroilin ja sain sydämentykytyksii esim. ratikasta (jota muuten käytin vain KERRAN koko Hki-vuosina), mä oon dösä-mimmi ja suosittelen sitä sullekkin. Suhasin ihan ältsisti! Vaikka sinne hakaniemen torille josta löytyy kesällä _mahtavii_ kirppislöytöjä. Ja niistähän me tykätään, jookos.

Unohdin viimosesta kisut (MITEN?! älä kysy), kaikkii mukavii juttuja ja kyyhkyjä heille tiirailtavaksi.

Eiköhän tullu tehtyä ihan hyvin kultasein : ) Mä tein hyvin huonosti muuttaessain pois.. No, tulipahan sen verran plussaa että sai asua ulkomaillakin sitten. Se lohduttaa ja rikastuttaa muutto-listaa, joka on saakelin piiiiitkä.

Mulla on sulle tuparilahja ja haluisin sen postittaa ja mikähän multa nyt sitten puuttuu...? ; )

SalSaDesign kirjoitti...

Anonyymi: Kiitokset, onni tulee tarpeeseen!

Rhia: Kiitos! Oma kotipesä on todellakin oikea turvapaikka, pitää tehdä siitä todella mieluisa ja viihtyisä paikka asua ja elää.

Samis: Juu, huomasin itsekin bloggerin temppuilleen sillä en päässyt kommentoimaan enkä lukemaan blogeja. Ratikalla olen mennyt jo kuin vanha tekijä, bussit ei oo niin mun juttu vaikka niitäkin jo kokeillut :) Kunnon kirpputorin kun löytäisin niin onnellinen olisin, Valtterista kun en tykkää. Aika näyttää kuinka käy.