Kippis ja kaffeelle!
perjantai 7. tammikuuta 2011
Mango ja lehdet
Tuulessa ja tuiskussa tarvoin tänään kohti keskustaa hankkimaan jotain vaadittua pientä ylläriä ainokaiselle kummilapselleni. Samalla päätin poiketa lempi kirpparillani penkomassa valikoimaa. Tyhjin käsin en tälläkään kertaa ulos astellut sillä löysin mm. nämä alla olevat aarteet. Toinen niistä on Mangon ihana "kitsch kohtaa 80-luvun" kaulakoru 5e, sekä neljä kappaletta Kotiliesiä vuodelta 1967, 0,70e/kpl. Nämä ja tuo vaadittu ylläri kassissa oli mukava rämpiä kotio konditorian kautta.
Kippis ja kaffeelle!
Kippis ja kaffeelle!
Walk in a hairy Memory Lane
Nykyisellä hiusmallilla muistuttaessani Albert Järvistä, rupesin katselemaan vanhoja kuvia uusien inspiraatioiden valossa. Hiusmallini ja värini muuttuvat tiuhaan tahtiin ja yleensä vielä ääripäästä toiseen eli mustasta vaaleaan, ihan lyhyestä epätoivoisesti muutaman sentin pidemmiksi. Kuten olen niin monesti ennenkin kertonut -kärsivällisyyteni ei ole pitkä. Laitan kaikkien riemuksi muutaman edustavan otoksen itsestäni muutaman viime vuoden ajalta erilaisilla malleilla ja väreillä samalla kun lähden soittamaan aikaa luottokampaajalleni Annille!
 |
| Albert Järvinen inkarnaatio |
 |
| Joulu 2010,kiehkura ja takatukka kiinni |
 |
| Vuosi 2005, etutöyhtö osa.1 |
 |
| Vuosi 2006?, etutöyhtö osa.2 |
 |
| 2006? Erittäin lyhyttä |
 |
| 2004? |
 |
| Luoja yksin tietää... |
 |
| Vuosi voisi olla jotain -90 mutta totuus lienee 2007 |
 |
| 2007? Kauhea oranssipunaseka |
 |
| 2006 syksy, tykkäsin kovasti |
 |
| 2004 tai 2005, punainen ei ole mun juttu |
 |
| Hieman pidempää, vedetty pannalla taakse, vuosi 2007 |
 |
| Vuosi 2007, pari pidennystä edessä |
 |
| Voi äiti... |
 |
| Kissana on kiva olla |
 |
| 2007 ja pulosongit oli kova juttu |
 |
| Jorma Kääriäinen ja minä käytiin samassa parturissa |
 |
| Vuosi 2009, upea hopeanharmaa. Ihana mutta hankala ylläpitää |
 |
| 2008 ja pitkää otsaa ja pulisonkeja |
 | |
| 2008, mieluisa malli + väri |
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Viittä vaille valmista
Työpiste on muuttanut paikasta olohuone paikkaan makkari. Loppusilausta vaille valmista. Muutama laatikko täytyy Ikeasta hakea, purnukat pistää pinoon ja pikkusälä piiloon, sitten ollaan valmiit!
Pysytään linjoilla!
 |
| Kaikki vasta alussa... |
 |
| Kirjahylly entisen työpisteen paikalla, ei vielä valmis |
 |
| Tehokkaat apurit |
 |
| Allekirjoittanut joulun alla, ilme sopii tähän hetkeen |
maanantai 3. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, uusi työhuone
Vuosi meni ja uusi vaihtui. Toivottavasti tämä vuosi on edellistä menevämpi, terveempi ja tuottoisampi kuin edeltäjänsä. Seppo Tanhuan vuosihoroskooppi lupasi Ravuille ainakin lepoa, aina kun siltä tuntuu. Ja tänä vuonna ei kuulemma kannata tehdä mitään sellaista mihin ei oikeasti tunne paloa. Näitä noudattaen meni viime vuoden loppu puolisko ja näillä ohjeilla mennään varmasti tämä vuosi!
Uusi vuosi alkoi reippaalla sisustuksen muuttamisella. Koska ei tullut muutettua osoitetta niin ainakin sitten työpisteen paikkaa. "Työhuoneeni" sijaitsi ennen olohuoneen yhteydessä ja iso makuuhuone oli pyhitetty pelkästään sängylle. Eilen aikani tuhistuani ja mittailtuani laitoimme hihat heilumaan. Tosin täytyy mainita että joissakin parisuhteissa muuttojen tai remonttien yhdessä tekeminen ei kannata, ja meillä asianlaita on juurikin näin.Suurin osa ajasta meni keskinäiseen kähinään siitä miten huonekaluja kannattaa/pitäisi siirtää ja naputtamiseen kuinka toinen tekee juuri sillä tavalla kuin ei pitäisi (omasta mielestä) tehdä. Loppujen lopuksi kuitenkin saimme järjestyksen vaihdettua ja tänään työ jatkuu. Kun on tuonut kolmion tavarat kaksioon niin eittämättä tilantarve on kova, tavaroita joka nurkassa ja pinna kireällä niitä siirrellessä (epämääräisestä paikasta toiseen). Suurin osa ajasta menee miettiessä miten saisi minkäkin tungettua ja mihinkä. Tänään edessäni on olohuoneen kirjahyllyjen tyhjennys ja kirjahyllyjen paikkojen siirtäminen ja jälleen tavaroiden takaisin laittaminen. Lopuksi täytyisi vielä saada työpisteen tavarat pöydän päällä olevasta kasasta omille paikoilleen ( Luoja yksin tietää missä sellaiset ovat...) ja loppusiivous kruunaa kaiken. Hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty...
Palaan asiaan viimeistään ensi vuonna!
Uusi vuosi alkoi reippaalla sisustuksen muuttamisella. Koska ei tullut muutettua osoitetta niin ainakin sitten työpisteen paikkaa. "Työhuoneeni" sijaitsi ennen olohuoneen yhteydessä ja iso makuuhuone oli pyhitetty pelkästään sängylle. Eilen aikani tuhistuani ja mittailtuani laitoimme hihat heilumaan. Tosin täytyy mainita että joissakin parisuhteissa muuttojen tai remonttien yhdessä tekeminen ei kannata, ja meillä asianlaita on juurikin näin.Suurin osa ajasta meni keskinäiseen kähinään siitä miten huonekaluja kannattaa/pitäisi siirtää ja naputtamiseen kuinka toinen tekee juuri sillä tavalla kuin ei pitäisi (omasta mielestä) tehdä. Loppujen lopuksi kuitenkin saimme järjestyksen vaihdettua ja tänään työ jatkuu. Kun on tuonut kolmion tavarat kaksioon niin eittämättä tilantarve on kova, tavaroita joka nurkassa ja pinna kireällä niitä siirrellessä (epämääräisestä paikasta toiseen). Suurin osa ajasta menee miettiessä miten saisi minkäkin tungettua ja mihinkä. Tänään edessäni on olohuoneen kirjahyllyjen tyhjennys ja kirjahyllyjen paikkojen siirtäminen ja jälleen tavaroiden takaisin laittaminen. Lopuksi täytyisi vielä saada työpisteen tavarat pöydän päällä olevasta kasasta omille paikoilleen ( Luoja yksin tietää missä sellaiset ovat...) ja loppusiivous kruunaa kaiken. Hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty...
Palaan asiaan viimeistään ensi vuonna!
 |
| Entinen työpiste olohuoneen nurkassa |
torstai 30. joulukuuta 2010
Kun on kerran alkuun päästy niin antaa mennä vaan
Uusia koruja pukkaa ja on pukannut. Uutuutena mm. omat uudet suosikkini, harmaat RokkiRievut. Ihanat erikseen, mahtavan muhkeat yhdessä. Materiaaleina näissä olen käyttänyt armeijan ylijäämä kaulahuivia joka on myyjän mukaan jotain villapolyesteri sekoitetta. Olen myös ihastunut yksittäisiin korvakoruihin, isoihin ja erittäin riippuviin sellaisiin. Niissä on jotenkin 80-luvun punk-asennetta patsastellessaan yksin korvanlehdellä.
 |
| Yhdessä |
 |
| Armeijan harmaa hakaneuloilla |
 |
| Armeijan harmaa yksinään |
 |
| Kalevalan hengessä - korvakoru |
 |
| Runoutta - korvakoru |
 |
| Lukossa - korvakoru |
Järki ja järjettömyys
Eilen aamuna iski ajatus otsalohkoon. Tai ajatuksen puutos.
Lähdin googlettamaan ystäväni lukeman kirjan kirjoittajan perään ,sain vastaani sellaisen sivistysanojen sekä ammattisanaston vyöryn, että jäin pahasti niiden alle. Sieltä ulos rämmittyäni tajusin lahonneeni päästäni ja pahasti. Missä ovat ne ajat kun tuli luettua muutakin kuin dekkareita ja sisustuskirjoja, ajat jolloin tiesi muitakin sivistyssanoja kuin banaali ja groteski. Sanotaan että vanhuus ei tule yksin, perään voisin lisätä ettei se myöskään tule itsestään.
Elämme aikaa jolloin kaikilla on kiire, aika kortilla - pikaruokaa, pikajunia, pikapanoja, pikavippejä. Ei ole halua eikä kanttia odottaa, säästää, panostaa, keskittyä. Sorrun tähän itsekin toistuvasti vaikkei minulla pitäisi olla mihinkään kiire.Kirjasta lukemisen sijaan etsin asiat liian monesti googlettamalla ja harvoin minulla on edes halua raapaista pintaa syvemmältä. Teininä asia oli toisin. Sitä penkoi maat, mannut, kirjat ja lehdet että sai tietää mitä epäoleellisemmankin asian omasta idolistaan tai uudesta kiinnostavasta aatteesta. Angsti ja tiedonjano ajoi eteenpäin.
Pitkäjänteisyyteni on aina ollut huono, asiat pitää tapahtua nyt ja heti, eläkesäästäminen ei ole ollut mun juttu (tosin siinä olen petrannut jo kohta kolmatta vuotta) ja elämä on mennyt fiiliksen, ei järjen mukaan. Tämä kaikki on kärjistynyt muutaman viimeisen vuoden aikana järjenkäytön puutteeseen. Tästä pitää nyt tulla loppu tai alkaa päästä putoilla muutakin kuin hiuksia. Täten haastan itseni ja muutkin lukemaan vähintään yhden kirjan kuukaudessa, oppimaan yhden uuden asian tai sanan vaikka viikossa jne. Pienestä purosta kasvaa iso joki, vai miten se nyt meni?
Lähdin googlettamaan ystäväni lukeman kirjan kirjoittajan perään ,sain vastaani sellaisen sivistysanojen sekä ammattisanaston vyöryn, että jäin pahasti niiden alle. Sieltä ulos rämmittyäni tajusin lahonneeni päästäni ja pahasti. Missä ovat ne ajat kun tuli luettua muutakin kuin dekkareita ja sisustuskirjoja, ajat jolloin tiesi muitakin sivistyssanoja kuin banaali ja groteski. Sanotaan että vanhuus ei tule yksin, perään voisin lisätä ettei se myöskään tule itsestään.
Elämme aikaa jolloin kaikilla on kiire, aika kortilla - pikaruokaa, pikajunia, pikapanoja, pikavippejä. Ei ole halua eikä kanttia odottaa, säästää, panostaa, keskittyä. Sorrun tähän itsekin toistuvasti vaikkei minulla pitäisi olla mihinkään kiire.Kirjasta lukemisen sijaan etsin asiat liian monesti googlettamalla ja harvoin minulla on edes halua raapaista pintaa syvemmältä. Teininä asia oli toisin. Sitä penkoi maat, mannut, kirjat ja lehdet että sai tietää mitä epäoleellisemmankin asian omasta idolistaan tai uudesta kiinnostavasta aatteesta. Angsti ja tiedonjano ajoi eteenpäin.
Pitkäjänteisyyteni on aina ollut huono, asiat pitää tapahtua nyt ja heti, eläkesäästäminen ei ole ollut mun juttu (tosin siinä olen petrannut jo kohta kolmatta vuotta) ja elämä on mennyt fiiliksen, ei järjen mukaan. Tämä kaikki on kärjistynyt muutaman viimeisen vuoden aikana järjenkäytön puutteeseen. Tästä pitää nyt tulla loppu tai alkaa päästä putoilla muutakin kuin hiuksia. Täten haastan itseni ja muutkin lukemaan vähintään yhden kirjan kuukaudessa, oppimaan yhden uuden asian tai sanan vaikka viikossa jne. Pienestä purosta kasvaa iso joki, vai miten se nyt meni?
 |
| Dalton Ghettin miniatyyrejä |
tiistai 28. joulukuuta 2010
Joulun tunnelmaa - sirpaleet tuovat onnea
Maha on pinkeenä, laatikot liki syöty, joululohi maiskuteltu ja herkut melkein mässytelty. Olo on tuhti mutta onnellinen. Ruoka - mikä ihana asia!
Lahjat olivat jälleen mieluisat ja toivotut. Perheessämme on tapana kysyä suoraan mitä kukin milläkin budjetilla haluaa, näin ei tule turhia hankintoja ja pettymyksiä.Itse toivon yleensä lahjaksi ylellisyystavaroita. Sellaisia joita en itse pysty tai raaski ostaa. Tänä vuonna toivoin siskoltani ensimmäistä Marimekon Sukat makkaralla jalallista lasia , tarvitsemme jalallisia laseja ja näihin ihastuin heti kun katseeni moiseen loin. Uusi keräilyn aihe Mariskoolien, Kalevala Korujen, Pilgrimien, vanhan lasin ja lukuisten muiden keräilyjen lisäksi. Tämä on siitä hyvä keräilyaihe että näitä laseja en tarvitse kuin 4-6 kappaletta niin ei voi ainakaan mennä liiallisuuksiin...
Vanhemmiltani saamallani budjetilla hankin Eero Aarnion ihanat Puppyt, mustan ja punaisen. Upeat ja vähäruokaiset lisät nelijalkaistemme joukkoon. Olen haaveillut tällaisesta jo kuusi vuotta, siitä lähtien kun sellaisen aikoinaan näin Aeron ikkunassa Helsingissä. Odotus kannattaa!
Briljantilta, monilahjakkaalta matikkanörtti teiniltä, ainoalta kummilapseltani Anniinalta, 15,9 vuotta, toivoin hänen kutomiaan mustia säärystimiä prätkäbuutsien seuraksi. Mustaa kuvioneulosta - täydellinen pari!
Yllätyslahjoina tuli myös mm.muutama cd, kirja, pesulappu ja sykemittari! Olin puhunut sykemittarista jo muutaman kuukauden ajan, halusin saada tietää millä teholla mitäkin harjoitusta tekee, paljonko kaloreita kuluu ja saada tavoiteohjelmat helposti ja räätälöidysti. Olen sitä nyt muutaman päivän ajan testannut, mm. eilen siivotessa ja zumbatessa. Luulen että tähän jää koukkuun.
Eilen sain myös yllätyspaketin toveri-bloggaajalta, samikselta. Ihanat Tommy Tabermannin tekstillä koristellut sukat, Jalopeno-poppareita ( pain is good) sekä kirkkaan enkuli magneetin, mahtavia, kiitokset!
Kuten jo aiemmin mainitsin keräileväni vanhaa suomalaista lasia, laitoin tänä jouluna innokkaana pöytäkuusemme ihanaan 30-vuotis lahjaksi saamaani Kasperi- maljakkoon. Kuusen alkaessa tiputtaa havujaan turhan ahkerasti, laitoin sen pakkaslukemien laskettua mielestäni plussan puolelle ( -10 astetta) -27 asteen jälkeen , parveketta koristamaan. Itku ja hammastenkiristys oli kova kun huomasin sen eilen räjähtäneen pitkin parvekkeen lattiaa. Tyhmästä päästä kärsii koko keräily.
Näihin tunnelmiin, näihin kuviin, rentoa joulun jälkeistä!
Lahjat olivat jälleen mieluisat ja toivotut. Perheessämme on tapana kysyä suoraan mitä kukin milläkin budjetilla haluaa, näin ei tule turhia hankintoja ja pettymyksiä.Itse toivon yleensä lahjaksi ylellisyystavaroita. Sellaisia joita en itse pysty tai raaski ostaa. Tänä vuonna toivoin siskoltani ensimmäistä Marimekon Sukat makkaralla jalallista lasia , tarvitsemme jalallisia laseja ja näihin ihastuin heti kun katseeni moiseen loin. Uusi keräilyn aihe Mariskoolien, Kalevala Korujen, Pilgrimien, vanhan lasin ja lukuisten muiden keräilyjen lisäksi. Tämä on siitä hyvä keräilyaihe että näitä laseja en tarvitse kuin 4-6 kappaletta niin ei voi ainakaan mennä liiallisuuksiin...
Vanhemmiltani saamallani budjetilla hankin Eero Aarnion ihanat Puppyt, mustan ja punaisen. Upeat ja vähäruokaiset lisät nelijalkaistemme joukkoon. Olen haaveillut tällaisesta jo kuusi vuotta, siitä lähtien kun sellaisen aikoinaan näin Aeron ikkunassa Helsingissä. Odotus kannattaa!
Briljantilta, monilahjakkaalta matikkanörtti teiniltä, ainoalta kummilapseltani Anniinalta, 15,9 vuotta, toivoin hänen kutomiaan mustia säärystimiä prätkäbuutsien seuraksi. Mustaa kuvioneulosta - täydellinen pari!
Eilen sain myös yllätyspaketin toveri-bloggaajalta, samikselta. Ihanat Tommy Tabermannin tekstillä koristellut sukat, Jalopeno-poppareita ( pain is good) sekä kirkkaan enkuli magneetin, mahtavia, kiitokset!
Kuten jo aiemmin mainitsin keräileväni vanhaa suomalaista lasia, laitoin tänä jouluna innokkaana pöytäkuusemme ihanaan 30-vuotis lahjaksi saamaani Kasperi- maljakkoon. Kuusen alkaessa tiputtaa havujaan turhan ahkerasti, laitoin sen pakkaslukemien laskettua mielestäni plussan puolelle ( -10 astetta) -27 asteen jälkeen , parveketta koristamaan. Itku ja hammastenkiristys oli kova kun huomasin sen eilen räjähtäneen pitkin parvekkeen lattiaa. Tyhmästä päästä kärsii koko keräily.
Näihin tunnelmiin, näihin kuviin, rentoa joulun jälkeistä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)