torstai 29. heinäkuuta 2010

Tekemättömyyden sietämätön vaikeus

Olen ollut työttömänä toukokuun loppupuolesta asti.Omasta pyynnöstä irtisanoutunut työstä joka ei sopinut minulle eikä moraalilleni, mutta olisi sopinut loistavasti kukkarolleni. Dilemma.

Nyt olen etsinyt ja ihmetellyt jotta missä ne kaikki työt ja varsinkin ne ihmeelliset hakijat ovat. Olen laittanut kymmeniä työhakemuksia, osan kuvalla ja osan ilman. Ei yhtään pyyntöä haastatteluun. Olen kuitenkin vielä alle keski-iän, lukio- ja ammatillinenn  koulu käyty, työkokemusta monelta eri alalta sekä oma yritys pystyssä. Naama ei ainakaan viimeisimmällä kaupunki kerralla säikäyttänyt yhtään vastaantulijaa ( ellei epäluuloisina tuijottelevia lapsia oteta lukuun...) ja mielestäni puhun ja ilmaisen itseäni ihan ymmärrettävästi omalla kotimaisellani. Ei yhtään haastattelupyyntöä.

Olen todella kehno kehumaan itseäni, mutta joka kerta haastatteluun päästyäni olen myös työpaikan saanut.Osaan siis jotain oikein ja todistettavasti ainakin ilmaista itseäni paremmin kasvotusten kuin pelkästään paperilla. Kun vain pääsisi lyömään korttia pöytään, ennen kuin alan lyödä nyrkkiä seinään.

Vastaanotetaan työtä, yhteydenotot allekirjoittaneeseen,kiitos! (tai ainakin vinkkejä paikoista, keinoista ja mahdollisuuksista).

                         Jäämme innolla odottamaan (kuten kuvasta näkyy) lukuisia yhteydenottoja!

5 kommenttia:

Niina Oivi Karma kirjoitti...

En kyllä ymmärrä minäkään miksi ei? Miksi ei????!! Oletkos aatellut esim. oppisopimusta? Musta se(kin) sopis sulle, esim. Helmimeressä (muistanko väärin - onko ko place Treella.. ja minkä tittelin sieltä sais...?). Mä ottasin sut töihin, kuvalla tai ilman. For sure!!

Niina Oivi Karma kirjoitti...

Ja niin... Tsemppiä enivei. Ymmärrän että tuntuu syvältä. Tyhmätyhmä tellus!

Reeta kirjoitti...

Join in the club, tosin en oo paljo hakemuksia lähetelly ku ei oo paikkoja minne lähetellä nimimerkein "kuolevassa pitäjässä asuva". Ei oo mitään lomaa työttömänä oleminen. Keväällä alkaa opetushommia, niitäkin vaan kahtena päivänä viikossa.

Mitäs sitä elämällään tekis??

SalSaDesign kirjoitti...

Niina: Oppisopimus on käynyt mielessä mutta en tiedä montakaan ompelijaa tai vastaavaa joka suostuisi moiseen. Helmimeressä olin aikoinaan työharjoittelussa :) Mä taidan jäädä odottamaan meidän yhteistä Osuuskuntaa, sellainen ei olis ollenkaan huonompi idea?

Reeta: Mä tiedän mitä haluan tehdä ja sitä koitan tehdäkin, mutta kun sillä ei elä tai maksa laskuja :( pakko tehdä muitakin töitä yrityksen lomassa...käsityöläisenä olemisen ihanuutta.

Niina Oivi Karma kirjoitti...

Salla - ei lainkaan huono ehdotus edelleenkään. Perustetaanko pytinki : )