tiistai 31. elokuuta 2010

Ikä(vää)

Viime viikolla huomasin vanhentuneeni fyysisesti kuin psyykkisestikin. Räikeimmät tapaukset olivat näköni huonontumisen todistaminen optikolla ja ikiteinistä kuoriutui leffassa ärsyttävä aikuinen. Missä mennään ja mitä on tapahtunut?
Muistan nuorena teininä ajatelleeni että teen kaikkeni jottei minusta tule samanlaista kalkkista, maailman nälätöntä ja tiukkapipoista aikuista kuin vanhempani. Vihasin tavallisuutta, samankaltaisuutta, rajoja (vaikka niitä pitkälle noudatinkin, kiltin tytön-syndrooma) ja sitä että minulle sanottiin mitä saan ja mitä en saa tehdä. Halusin itse päättää ja kokea kaikki, mahdollisimman nopeasti ja paljon. Samalla mentaliteetilla ollaan menty aika pitkälle näihin päiviin saakka.
Viime viikon lopulla raahasin itseni vihdoin ja viimein näöntarkastukseen. Minulla on aina ollut virheetön näkökyky, mutta lähiaikoina on alkanut tuntua että joutuu ikävästi siristelemään. Optikon tuomio oli hankkia lasit, lukulasit ja prillit päässä myös väsyneenä. Vanhenin todistettavasti. Ikänäkö teilasi, rillit ilkkuivat hyllyillä ja minä olin henkisesti lyöty. Nyt on prillit tilattu ja niitä odotellessa ajattelin mennä elokuviin nuolemaan haavojani.
Olen aina ollut suuri teinileffojen ystävä. Nuorena katsoin Breakfast clubin (halusin samaistua Benderiin, siihen pahispoikaan) kymmeniä kertoja, samoin Synttärit ja Pretty in pinkin. Sen jälkeen on jatkettu samoilla linjoilla ja olin jo trailerin nähdessäni päättänyt haluavani nähdä kotimaisen Sisko tahtoisin jäädä- leffan. Innolla teatteriin, popparit kouraan ja hanuri penkkiin. Alku oli pliisu, odotuksen kovat ja leffan lopussa huomasin olevani ainakin 15 vuotta liian vanha. Leffan aikana huomasin mutisevani mantroja kuin; ei kannata tehdä tuollaista, älä kiroile, pitäiskö miettiä vähän pidempään, missä sun oma tahto on ...om om om. Vanha. Aikuinen. Järkevä. Millon minusta on tullut JÄRKEVÄ? Minä ajattelen aina tunteella, en järjellä.
Tämä viikko alkoi järkevästi, vastuullisesti ikävien velvollisuuksien merkeissä. Pientä kapinahenkeä on kuitenkin vielä hengissä aikuistumisen vastarintaliikkeen riveissä.Alla todiste siitä.


Uskolliset Martensit, 12 v. Glitterirusetit  0,40e kirpparilta.

5 kommenttia:

LauraN kirjoitti...

Älä luulekaan, että olet vielä kalkkeutunut, kaikkea muuta! :P Glitterirusetit ovat oiva todiste siitä! :D

Niina Oivi Karma kirjoitti...

Kuule kulti, ikää tulee ja linssit on mullakin (olen myöskin kehittänyt siitä kriisin, joskus), mut eks se oo ihan hyvä totuus ettei eletä niinkuin leffassa? Tosiaan glitterit kertoo susta silti paljon, sä haluut olla 60-vuotta vanha mielummin kuin aikuinen. Aikuinen, ihan hassu sanakin. Mun mielestä sä rulaat tolleet just hyvin. Ooot arkipäivän anarkisti!

SalSaDesign kirjoitti...

LauraN: Kiitti! Koitan estää kalkkeutumista hinnalla millä hyvänsä ;O)

Niina: Juu, ei elokuva elämää mutta sellaista huoletonta menoa aina välillä voisin vastaanottaa. Arkipäivän anarkisti, kuulostaa luvattoman hyvälle. Thanks, mä otan ton käyttöön! Ja lahja oli vähintä mitä voin tehdä & muistaa <3

Niina Oivi Karma kirjoitti...

Niin juu! KIITOS aivan ihanista tekeleistäs jotka postissa jännässä puketissa saapui.. Koristaa toinen jo takkii, tippui peeveli kerran jo, tänk loordi että sen huomasin! Nih. Ja nyt kuljen silleen toinen ööga kokoajan rintakoristeessa ; ) ...jonka olet muuten hiivatin taidolla tehnyt, ei juma, mahtavaa! Ja toinen niin herkku kans, nyt laihiksella voisin syödä sen, hahaa...ha.

Reeta kirjoitti...

Salla: ei se oo niin paha- vanheneminen :) Heitin haasteen sulle blogissani ;)