tiistai 28. joulukuuta 2010

Joulun tunnelmaa - sirpaleet tuovat onnea

Maha on pinkeenä, laatikot liki syöty, joululohi maiskuteltu ja herkut melkein mässytelty. Olo on tuhti mutta onnellinen. Ruoka - mikä ihana asia!
Lahjat olivat jälleen mieluisat ja toivotut. Perheessämme on tapana kysyä suoraan mitä kukin milläkin budjetilla haluaa, näin ei tule turhia hankintoja ja pettymyksiä.Itse toivon yleensä lahjaksi ylellisyystavaroita. Sellaisia joita en itse pysty tai raaski ostaa. Tänä vuonna toivoin siskoltani ensimmäistä Marimekon Sukat makkaralla jalallista lasia , tarvitsemme jalallisia laseja ja näihin ihastuin heti kun katseeni moiseen loin. Uusi keräilyn aihe Mariskoolien, Kalevala Korujen, Pilgrimien, vanhan lasin ja lukuisten muiden keräilyjen lisäksi. Tämä on siitä hyvä keräilyaihe että näitä laseja en tarvitse kuin 4-6 kappaletta niin ei voi ainakaan mennä liiallisuuksiin...


Vanhemmiltani saamallani budjetilla hankin Eero Aarnion ihanat Puppyt, mustan ja punaisen. Upeat ja vähäruokaiset lisät nelijalkaistemme joukkoon. Olen haaveillut tällaisesta jo kuusi vuotta, siitä lähtien kun sellaisen aikoinaan näin Aeron ikkunassa Helsingissä. Odotus kannattaa!


Briljantilta, monilahjakkaalta matikkanörtti teiniltä, ainoalta kummilapseltani Anniinalta, 15,9 vuotta, toivoin hänen kutomiaan mustia säärystimiä prätkäbuutsien seuraksi. Mustaa kuvioneulosta - täydellinen pari!

Yllätyslahjoina tuli myös mm.muutama cd, kirja, pesulappu ja sykemittari! Olin puhunut sykemittarista jo muutaman kuukauden ajan, halusin saada tietää millä teholla mitäkin harjoitusta tekee, paljonko kaloreita kuluu ja saada tavoiteohjelmat helposti ja räätälöidysti. Olen sitä nyt muutaman päivän ajan testannut, mm. eilen siivotessa ja zumbatessa. Luulen että tähän jää koukkuun.


Eilen sain myös yllätyspaketin toveri-bloggaajalta, samikselta. Ihanat Tommy Tabermannin tekstillä koristellut sukat, Jalopeno-poppareita ( pain is good) sekä kirkkaan enkuli magneetin, mahtavia, kiitokset!

Kuten jo aiemmin mainitsin keräileväni vanhaa suomalaista lasia, laitoin tänä jouluna innokkaana pöytäkuusemme ihanaan 30-vuotis lahjaksi saamaani Kasperi- maljakkoon. Kuusen alkaessa tiputtaa havujaan turhan ahkerasti, laitoin sen pakkaslukemien laskettua mielestäni plussan puolelle ( -10 astetta) -27 asteen jälkeen , parveketta koristamaan. Itku ja hammastenkiristys oli kova kun huomasin sen eilen räjähtäneen pitkin parvekkeen lattiaa. Tyhmästä päästä kärsii koko keräily.

 
                                          Näihin tunnelmiin, näihin kuviin, rentoa joulun jälkeistä!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihmeellistä, että musta julkkiskatti on kuvissa a)jalkeilla, b) silmät auki, c) hereillä! Joulu on ihmeiden aikaa...

Näköjään ilmassa on uuden vuoden enteitä, kun blogin taustakuvitus on vaihtunut -parempaan.

Elämä on säröilyä, joten mitä yhdestä Kasparista, kun kotona on muutama terve Nestori!

Niina Oivi kirjoitti...

Voe poijaat harmittaa vielkii sunkii puolesta maljakkonen, mut ehkä tällä on joku tarkotus... Ehkä muistuttaa fysiikan laeista, vaikka..

Upeet maisemat teillä! Blogigin uudistunut, ou jees ( sun kuva ja ihana kihara = OU JEES!!)
Puppyt, kissat, kaikki. Tosi kaunista. Nyt sykettämään. Mäki haluun tollasen, sykemittarin, käytännön lahjaks vielä. Vaiks mösjööltä uuden vuoden lahjaksi? Joo.

SalSaDesign kirjoitti...

Silmä oli koko joulun aktiivisesti mukana, ainakin kaikissa ruokajutuissa :)
Samin: Juu, aina löytyy hyvä syy hankkia sykemittari, varsinkin uuden alkavan vuoden kunniaksi!