Oli vuosi 1993 ja kyseessä Nälän ja Selibaatin runot - ne veivät minut mukanaan. Sillä tiellä olen edelleen mutta nyt sen tien päässä ei ole enää valoa.
" Ennen aamua ovi sulkeutui,
valo katosi, ääni vaikeni.
Seisoin yksin päivä edessäni:
joka hetki oli oleva morsiameni "
Ote runosta Ääniä sieluni ovenraosta, Tommy Tabermann
5 kommenttia:
Mä tuun puseroni kans myös tähän, viekkuun.
Samis <3
Samis, missä oot???
Hei parhain tiätsä, mä tässä mietein että miten mä tänne duunaan itteni&"kommenttini" tohon... jaaa sit päädyin tohon anonyymiin, mikä oli kyllä ihan hölömöä, mutku. Siis. AUTA. Millee... niinku.. (ostin tänään plöndishomppootki hei!)
Samis
täten osallistun kilpailuun :)
:DD
Lähetä kommentti