lauantai 3. heinäkuuta 2010

Suru puserossa

Oli vuosi 1993 ja kyseessä Nälän ja Selibaatin runot - ne veivät minut mukanaan. Sillä tiellä olen edelleen mutta nyt sen tien päässä ei ole enää valoa.

" Ennen aamua ovi sulkeutui,
  valo katosi, ääni vaikeni.
  Seisoin yksin päivä edessäni:
  joka hetki oli oleva morsiameni "

Ote runosta Ääniä sieluni ovenraosta, Tommy Tabermann

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä tuun puseroni kans myös tähän, viekkuun.
Samis <3

SalSaDesign kirjoitti...

Samis, missä oot???

Anonyymi kirjoitti...

Hei parhain tiätsä, mä tässä mietein että miten mä tänne duunaan itteni&"kommenttini" tohon... jaaa sit päädyin tohon anonyymiin, mikä oli kyllä ihan hölömöä, mutku. Siis. AUTA. Millee... niinku.. (ostin tänään plöndishomppootki hei!)

Samis

Helka Mononen kirjoitti...

täten osallistun kilpailuun :)

Niina Oivi Karma kirjoitti...

:DD