Hiuspantanen - tarina kaulakorusta

Olipa kerran kankaasta valmistettu musta Hiuspantanen, joka kantoi harteillaan koko pään hiuspainoa. Eräänä päivänä Hiuspantanen koki burnoutin ja sanoi sopimuksensa pään kanssa irti. Vuosien rankka työ oli rikkonut Hiuspantasen torsoa ylläpitävän kuminauhan ja edessä oli uuden toimen etsiminen. Etsinnässä auttoi vanha harakka Salonen, joka keksi Hiuspantaselle uutta käyttöä kaulakorun kannattimena. Voi sitä riemua rajatonta kun Hiuspantanen sai työtovereikseen kauniin mustan Helminauhan ja kiiltävän Ketjunpätkän. Vielä tänäkin päivänä nämä kolme viihtyvät yhdessä etsien kaulaa jolle asettua. Sen pituinen se, tarkalleen ottaen 74cm.

Kivaa pitää olla

Tänään olen ennättänyt olla valmennettavana, en elämän mutta yrityksen. Jonkinlaista ohjenuoraa tässä nyt kaivataan kun mietitään uusia linjoja SalSaDesignille. Kuhan tekemisen riemu säilyisi niin homma olisi omasta mielestäni tosi bueno, bisnespamput on eri mieltä. Kivaa pitää olla, mutta rahaa pitää tulla - tämän opimme viime kerralla. Tosi ku vesi.

Jottei pelkkää teoriaa niin myös toimintaa. Sitä tarjosi sunnuntai, jolloin urhoollisesti sukelsin jälleen kirppareiden ihmisvilinään tuuppimisen ja kiilaamisen uhallakin - kannatti. Kaikenlaista jälleen löytyi, alla kuvat parhaista löydöistä. Nallekaulakoru veti pisteet kotiin. Itse en omista yhtään nallea, joten se asia korjaantui korun muodossa, mustassa sellaisessa (iloinen yhteensattuma). Säihkettä elämään!

Toinen löytö oli euron pikkukirjanen Keith Haringin neonvärisillä kuvituksilla ja kuviin yhdistetyillä teksteillä, tykkään! Ihan kuin olisi 80-luku jälleen.

Neiti Kevät

Neiti Kevät on jo ovella jonka huomaa lisääntyneestä siivousmaniasta. Aurinko paljastaa armottomasti jokaisen kissankarvan (joita ON paljon), pölypallon ja viirun ikkunassa, meinaa iskeä paniikki! Toinen asia josta huomaa kevään saapuneen, on sisustusinto. Täytyy saada lisää väriä, tilaa ja järjestystä, jotain uutta. Tähän vimmaan löysin pari viikkoa sitten ratkaisun poiketessamme Anttila Kodin Ykkösessä. Löysin sieltä kasan erilaisia sisustustarroja erinomaisesta alennuksesta, jonka seurauksena ostinkin niitä sitten useamman asunnon tarpeisiin. Kyllä aika tavaran nauttii, uskokaa pois!

Vessan oveen löysin mainion skootterin juuri passelin punaisena. Kyllä nyt kannattaa körötellä kohti kevyttä oloa!

Keittiöön olin tuumaillut jonkinlaista retroilmettä jota löytyikin näistä metallisista Marie Clairen yksittäisistä koristeista. Näiden ainut miinus on tarrojen olemassaolo ainoastaan toisella sivulla koristetta, jolloin tuo toinen reuna jää repsottamaan. Täytyy vakavasti harkita kaksipuolisen teipin kutsumista apuun.

Vessan oven sisäpuolelle laitoin kirjoituskoneen, voi sitten pytyllä istuessa miettiessä millaisen viestin jättää, vai jättääkö ollenkaan...

Oodi Postille

PostiPekka on joskus pop,
toisinaan jopa hot,
nykyään monesti kuitenkin luotettava - not!

Uutuuksia

Tänään Silmän kera lääkäriin, johan sitä vasta eilen käytiin siellä Hänksin kera. Seniorit - voi elämä!
Laitan esittelyyn eilisen taantumuksen tuotoksia, jotain hyvääkin siis murhesuossa rypemisestä syntyi. SalSaDesignista päivää:

Groovy

Lähikuvaa Groovysta

VoodooGirl

Nallen matkassa

SpicyIndia rannekoru

SpicyIndia rannekoru jota voi pitää myös chokerina

Sokerina pohjalla

Tällä hetkellä olotilaani voisi pitää jotain hämärän ja auttamattoman kykenettömyyden rajamailta. Hänksin sokereiden kanssa on ollut jo useampana päivänä ongelmia, jotka vetävät energisyyteni miinukselle. Voin vain kuvitella kuinka rankkaa vuosikausia kestävä omaishoitajuus on. Itse en sellaiseen varmasti kykenisi eikä mielestäni kenenkään pitäisi joutua sellaista kokemaan.

Näistä synkistä ja vetämättömistä fiiliksistä huolimatta olen saanut jo aiemmin jotain  aikaiseksi. Postasin jo aiemmin Etsystä löytämistäni ihanista hääkimpuista ,jotka olivat tehty napeista, toiset vanhoista rintakoruista. Tein hieman samanlaisella tavalla roikkuvan sisustuspallon vanhoista napeista, kauniista helmistä ja kankaanpaloista. Aikaa meni useampi ilta mutta lopputulos on todellakin sen arvoinen. Tykkään itse pallosta kovin, melkein rakastan.

Porilainen kaikilla mausteilla

Samis on kertonutkin jo omasta näkökulmastaan reissustaan tänne Tampereelle, nyt on minun vuoroni esittää puheenvuoroni.
Perjantaina Porin juna toi mukanaan Niinan (Samiksen), jonka olen tuntenut jo muutaman vuoden ajan pelkästään virtuaalisesti. Ystävyys alkoi muistaakseni huuto.netistä SalSaDesignin kautta henkilökohtaisiin sähköposteihin. Perjantaina näimme sitten ensimmäistä kertaa kasvokkain. Juttu luisti, ruoka maistui, löytöjä tehtiin ja kuoharikin korkattiin. Täytyy todeta että kyllä ystävät ovat vieläkin parempia livenä kuin virtuaalissa. Loistava päivä, enkä muista milloin olisi puhetta tullut allekirjoittaneelta yhtä helposti kuin perjantaina. Ei me turhaan olla toisiamme nimetty Samiksiksi! Kiitos Niina loistavasta päivästä ja vieläkin loistavimmista tuliaisista. Seuraavana kärry suuntaa Poriin vastavierailulle.

Niina toi tuliaisina todella reteen Kitschin kaakelitarran joka löysi tilapäisen paikkansa Aalto-vaasin sisuksista. Mukana tuli myös taiteilijan itsensä piirtämä jogihenkinen piirrustus sekä uusin Image kannessaan upea Lisbeth Salander (Noomi Rapace).

Kävimme koluamassa myös Radiokirppiksen tarjonnan ja alla oleva löytöni meinasi pistää välit poikki heti kättelyssä - ehdin napata tämän loistokkaan kaunokaisen muutamia sekuntteja ennen Niinaa. Onneksi Samis on rauhaisa luonne ja  löysi itselleen paljon muita ihania kotiin viemisiä, mm. Marimekon uuden Oiva-mukin.

Koskaan ei tiedä kenet kohtaa ja missä. Minä löysin Porilaisen kaikille mausteilla!