maanantai 31. maaliskuuta 2014
Sisustuksen keväistäminen etenee...
kattokaa vaikka itte!
Edellisessä postauksessa vilahtaneet hevoset pääsivät laiduntamaan vitriinin päälle ja hyllykön päällisen valloitti kasa tekokukkia, samovaari, pupu, peltipurkit sekä ikivanha viherkasvini. Taustalle nakuttelin naapureiden iloksi muutaman julistetaulun ja heti piristyi yleisilme tuossa nurkassa. Sohviin vaihdoin istuintyynyjen päälliset ja ainakin Silmä- vanha pieru - on ottanut ne avosylin vastaan. Tyynyjen kanssa täytyy vielä sumplailla, samoin mattojen ja verhojen. Taulutkin meni seiniltä uusiksi, mutta niistä ja muista seuraavalla kerralla lisää. Nyt kahvia naamaan ja ideoimaan loppurutistusta.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Kotia ja koristuksia
Kevään kolkuttaessa ovella ja ikkunoissa alkaa miettimään sisustustaan ja suursiivousta. Kirkkaiden auringonsäteiden röntgen loisteessa tuntuu ettei olisi siivonnut koko talvena. Pölyä leijuu ilmassa ja ovien pielissä, keittiön kaappeja koristaa sormenjälkiarmeija sekä lattia tuntuu olevan täynnä tassun ja kengänjälkiä. Entäs sitten kaikki tyynyt, verhot, liinat ja koristeet? Tuntuu että talven tunkkaisuus on tarttunut joka ryijyyn ja rytkyyn, eikä mikään tunnu raikkaan räikeältä.
Tässä vaiheessa vuotta alan yleensä huomaamattani haalimaan kirkkaampia, puhtaampia sävyjä tekstiileihin, karsimaan tavaraa ja haaveilemaan remontista. Remonttia ei vuokrankämppään tohdi tehdä, mutta kaikki muu on mahdollista. Tavaran karsinta on päässyt puoleen väliin ja viikko kirppistä takana. Ei harmita yhtään kadonneet tavarat ympäriltä eikä semisti siistimmät kaapit. Huutokaupasta hankkimamme ihana 1940-luvun kapiokirstukin lähti myyntiin ja samalla sain karsittua siellä majailleet kankaanikin liki puoleen. Jottei nyt liikaa leijuta, niin todettakoon ettei hamsteri pääse tavoistaan (eikä tavaroistaan) koskaan kokonaan, mutta hyvä se on välillä koetella opittuja kaavoja.
Tällä asenteella mennään kohti kevättä ja koristellaan kotia. Koetelkaa tekin kaavojanne!
Tässä vaiheessa vuotta alan yleensä huomaamattani haalimaan kirkkaampia, puhtaampia sävyjä tekstiileihin, karsimaan tavaraa ja haaveilemaan remontista. Remonttia ei vuokrankämppään tohdi tehdä, mutta kaikki muu on mahdollista. Tavaran karsinta on päässyt puoleen väliin ja viikko kirppistä takana. Ei harmita yhtään kadonneet tavarat ympäriltä eikä semisti siistimmät kaapit. Huutokaupasta hankkimamme ihana 1940-luvun kapiokirstukin lähti myyntiin ja samalla sain karsittua siellä majailleet kankaanikin liki puoleen. Jottei nyt liikaa leijuta, niin todettakoon ettei hamsteri pääse tavoistaan (eikä tavaroistaan) koskaan kokonaan, mutta hyvä se on välillä koetella opittuja kaavoja.
 |
| Huutokauppa löytö myyntiin |
 |
| Vanhaa Tampellaa, rakastan! |
 | |||
| Posliiniset hevoset kirpparilta, tykästyin kovasti. |
maanantai 10. maaliskuuta 2014
ChillHouse 2014
Täällä Tampereella oli talvilomaviikolla Monitoimitalo 13:sta ChillHouse 2014 -tapahtuma 7-29-vuotiaille. Ohjelmaa löytyi talon neljästä kerroksesta improvisaatio esityksistä rap-riimittelyihin. Minua pyydettiin mukaan SalSaDesignin puitteissa esittelemään kolmanteen eli Käsityö-kerrokseen kierrätyskoruja. Kerros ja paikkahan on juurikin sama jossa olin ennen vuoden vaihdetta 6 vkoa työharjoittelussa.
En ole ennen käynyt ko.tapahtumassa ja olin aivan ihmeissäni siitä nuorison ja ohjelmien määrästä!! Kyllä meinaan Pirkanmaalaisia nuoria hemmoteltiin loistavalla buffeella, upeilla artisteilla, todella monipuolisilla esiintyjillä ja erilaisilla mahdollisuuksilla päästä toteuttamaan itseään.
Meidän kolmannessa kerroksessa oli ti ja ke mm. kasvomaalausta. Tiistaina aiheina olivat erilaiset ruhjeet ja rankemmat kolhut, keskiviikkona hemmoteltiin hempeämmillä koristuksilla. Korulassa sai valmistaa ilmaiseksi mm.kierrätysmateriaaleista hiuskorun, rintakorun, kaulakorun tai rannekorun. Malleja löytyi paikan päältä ja moni nuori ideoi ihan itse mitä mahtavampia tuotoksia. Itsekin tein pari mallikappaletta rintakoruista ja yhden inkkarihenkisen hiuskorun.
En ole ennen käynyt ko.tapahtumassa ja olin aivan ihmeissäni siitä nuorison ja ohjelmien määrästä!! Kyllä meinaan Pirkanmaalaisia nuoria hemmoteltiin loistavalla buffeella, upeilla artisteilla, todella monipuolisilla esiintyjillä ja erilaisilla mahdollisuuksilla päästä toteuttamaan itseään.
Meidän kolmannessa kerroksessa oli ti ja ke mm. kasvomaalausta. Tiistaina aiheina olivat erilaiset ruhjeet ja rankemmat kolhut, keskiviikkona hemmoteltiin hempeämmillä koristuksilla. Korulassa sai valmistaa ilmaiseksi mm.kierrätysmateriaaleista hiuskorun, rintakorun, kaulakorun tai rannekorun. Malleja löytyi paikan päältä ja moni nuori ideoi ihan itse mitä mahtavampia tuotoksia. Itsekin tein pari mallikappaletta rintakoruista ja yhden inkkarihenkisen hiuskorun.
torstai 20. helmikuuta 2014
Hurahdin huovutukseen!
Se o moro ja hurlumhei sillä mulla alkoi tänään hiihtoloma! Se tuleekin todella tarpeeseen, sillä koko viikko ollaan koulussa huovutettu erilaisin menetelmin ja tänään saatiin kaikki kolme pakollista työtä tehtyä, sekä esiteltyä.
En ole koskaan ennen kokeillut minkäänlaista huovuttamista, vaan olen suoraan sanoen vältellyt sitä. Luulin homman olevan tylsää ja erityisen vaikeaa. En ole myöskään koskaan tykännyt huovutetuista hatuista, tossuista, kintaista tms. Mielestäni ne ovat jotenkin kaikki samanlaisia, perinteisiä, liian hippimäisiä ja tylsiäkin. Lähtöasetelmat olivat siis nätisti sanottuna nihkeät. Vaan eipä ole enää - mää rakastuin koko touhuun!
Ekana työnä kokeiltiin tasohuovutusta märkähuovutuksella. Tein seinätekstiilin/istuinalusen josta ei ole vielä kuvaa jaettavaksi. Homma oli fyysistä ja aikaa vievää, lopputulos kuitenkin palkitsi ahertamisen. Toisena työnä piti tehdä kaavahuovutusta muotin avulla. Itse valitsin tehtäväkseni Pöllin- monitoimikorin jota aion käyttää kukkaruukun suojuksena. Viimeistelyt tähän Pölliin tein neulahuovuttamalla, itse työ tehtiin muutoin jälleen märkähuovuttamalla eli hinkkaamalla vimmatusti veden ja saippuan kera kämmenet kirjaimellisesti verillä! Lopputulos on parempi kuin uskalsin koskaan edes toivoa, ja ihan minun näköiseni tuotos.
Kolmantena työnä piti tehdä muotoonhuovutus eli huovuttaa halutun kappaleen päälle. Itse tein Tyttöni vartalon kehikon piipunrasseista jotka päällystin villalangalla. Sen jälkeen sukkahousun avustuksella huovutin vartalon. Hiukset, mekon, laukun, kengät, silmät ja suun tein neulahuovuttamalla. Pitkähermoisten (eli ei minunlaisteni) hommaa, joten lopputulos tähän nähden kohtuullisen onnistunut.
Kaikista ennakkoasenteista huolimatta huomasin huovuttamisen sopivan itselleni. Koin muotojen aikaansaamisen helpoksi ja vapauttavaksi. Oli kiva vaan läträillä menemään, lisäillä juttuja jälkeenkin päin neulahuovuttamalla ja antaa ns.flown viedä. Ylipäätään tein kaikki nämä kolme työtä vailla huolen häivää ja avoimesti kokeilumielellä. Opin jälleen että aina kannattaisi olla avoimin mielin uusia kokemuksia kohtaan, koskaan kun ei voi tietää mistä se onni kumpuaa tai taito löytyy!
Pahoittelut huonosta kuvan laadusta ja poltetuista väreistä, kännykameralla otettu. Myöhemmin tulossa parempia kuvia.
En ole koskaan ennen kokeillut minkäänlaista huovuttamista, vaan olen suoraan sanoen vältellyt sitä. Luulin homman olevan tylsää ja erityisen vaikeaa. En ole myöskään koskaan tykännyt huovutetuista hatuista, tossuista, kintaista tms. Mielestäni ne ovat jotenkin kaikki samanlaisia, perinteisiä, liian hippimäisiä ja tylsiäkin. Lähtöasetelmat olivat siis nätisti sanottuna nihkeät. Vaan eipä ole enää - mää rakastuin koko touhuun!
Ekana työnä kokeiltiin tasohuovutusta märkähuovutuksella. Tein seinätekstiilin/istuinalusen josta ei ole vielä kuvaa jaettavaksi. Homma oli fyysistä ja aikaa vievää, lopputulos kuitenkin palkitsi ahertamisen. Toisena työnä piti tehdä kaavahuovutusta muotin avulla. Itse valitsin tehtäväkseni Pöllin- monitoimikorin jota aion käyttää kukkaruukun suojuksena. Viimeistelyt tähän Pölliin tein neulahuovuttamalla, itse työ tehtiin muutoin jälleen märkähuovuttamalla eli hinkkaamalla vimmatusti veden ja saippuan kera kämmenet kirjaimellisesti verillä! Lopputulos on parempi kuin uskalsin koskaan edes toivoa, ja ihan minun näköiseni tuotos.
Kolmantena työnä piti tehdä muotoonhuovutus eli huovuttaa halutun kappaleen päälle. Itse tein Tyttöni vartalon kehikon piipunrasseista jotka päällystin villalangalla. Sen jälkeen sukkahousun avustuksella huovutin vartalon. Hiukset, mekon, laukun, kengät, silmät ja suun tein neulahuovuttamalla. Pitkähermoisten (eli ei minunlaisteni) hommaa, joten lopputulos tähän nähden kohtuullisen onnistunut.
Kaikista ennakkoasenteista huolimatta huomasin huovuttamisen sopivan itselleni. Koin muotojen aikaansaamisen helpoksi ja vapauttavaksi. Oli kiva vaan läträillä menemään, lisäillä juttuja jälkeenkin päin neulahuovuttamalla ja antaa ns.flown viedä. Ylipäätään tein kaikki nämä kolme työtä vailla huolen häivää ja avoimesti kokeilumielellä. Opin jälleen että aina kannattaisi olla avoimin mielin uusia kokemuksia kohtaan, koskaan kun ei voi tietää mistä se onni kumpuaa tai taito löytyy!
perjantai 14. helmikuuta 2014
Kiitos teille Ystäväni!
Ilman ystäviä en olisi selvinnyt näin pitkälle!
Olette elämäni suola ja sokeri,
perustukset ja seinät,
ilo ja valo,
suonissani virtaava veri ja sydäntäni tahdistava läppä.
Ystävien läsnäoloa ei aina muista arvostaa arkipäivän askareiden viedessä aikaa arvokkailta hetkiltä ystävien kanssa. Tänään on koko päivä aikaa muistaa ystäviä, antaa se kiitos joka heille kuuluu, kertoa kuinka paljon he meille merkitsevät. Voisin väittää että harva meistä on niin rautaa, että selviäisi elämän aallokoista ilman edes yhtä ystävää, olkoon se ystävä nelijalkainen, tuhatjalkainen, homo sapiens, hengetön taikka tuntematon tyyppi kadulla.
Siirappista tai ei, mutta olen yrittänyt opetella kertomaan tunteistani edes epäsuorasti tuituilemalla ja sanomalla kuinka paljon itselleni tärkeitä ihmisiä ja olentoja rakastan.
Henkilökohtaisesti voin todeta, että monesti se oman siskoni ikävöintinarina puhelimessa pelastaa koko päivän (vaikka yritänkin olla luurissa ihan coolio, onnistumatta..), Silmän hyrinä sylissä sulattaa koko sydämen, kumppanin pieni ele arjessa muistuttaa kuinka paljon rakkautta mahtuu välillemme, exän vilpitön kiitos lapsiensa ex tempore-vahtimisesta kertoo kuinka tärkeitä edelleen olemme toisillemme ja tuntemattomalta karvakorvalta saamani naaman nuoleminen kiitokseksi rapsutuksesta, vahvistaa haluani tehdä tästä maailmasta lempeän meille kaikille.
Kiitos teille blogini lukijat, että jaksatte edelleen odottaa näitä liian pitkäksi venähtäneitä päivityksiä, annatte muutaman minuutin aikaanne kommentoidaksenne julkaisujani ja elätte mukanani virtuaalisestikin. Nyt on vasta helmikuu, eli meillä kaikilla on vielä loistavasti aikaa tehdä tästä vuodesta edellistäkin parempi, kera ystävien!
Olette elämäni suola ja sokeri,
perustukset ja seinät,
ilo ja valo,
suonissani virtaava veri ja sydäntäni tahdistava läppä.
Ystävien läsnäoloa ei aina muista arvostaa arkipäivän askareiden viedessä aikaa arvokkailta hetkiltä ystävien kanssa. Tänään on koko päivä aikaa muistaa ystäviä, antaa se kiitos joka heille kuuluu, kertoa kuinka paljon he meille merkitsevät. Voisin väittää että harva meistä on niin rautaa, että selviäisi elämän aallokoista ilman edes yhtä ystävää, olkoon se ystävä nelijalkainen, tuhatjalkainen, homo sapiens, hengetön taikka tuntematon tyyppi kadulla.
Siirappista tai ei, mutta olen yrittänyt opetella kertomaan tunteistani edes epäsuorasti tuituilemalla ja sanomalla kuinka paljon itselleni tärkeitä ihmisiä ja olentoja rakastan.
Henkilökohtaisesti voin todeta, että monesti se oman siskoni ikävöintinarina puhelimessa pelastaa koko päivän (vaikka yritänkin olla luurissa ihan coolio, onnistumatta..), Silmän hyrinä sylissä sulattaa koko sydämen, kumppanin pieni ele arjessa muistuttaa kuinka paljon rakkautta mahtuu välillemme, exän vilpitön kiitos lapsiensa ex tempore-vahtimisesta kertoo kuinka tärkeitä edelleen olemme toisillemme ja tuntemattomalta karvakorvalta saamani naaman nuoleminen kiitokseksi rapsutuksesta, vahvistaa haluani tehdä tästä maailmasta lempeän meille kaikille.
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Ohi on!
Tänään oli ammatillisen kuntoutuskurssini viimeinen päivä ja fiilis kurssin jälkeen on todella hyvä. Olen tyytyväinen itseeni että sain aikaiseksi hakeutua kurssille, jaksoin käydä sen loppuun ja kaiken kukkuraksi sen sisältämän kuuden viikon työharjoittelun myötä minulle selvisi mitä haluan työkseni tehdä. Tämän kaiken myötä hain Ikataan opiskelemaan Ohjaustoiminnan kurssille ja aloitan kahden vuoden opinnot tammikuussa 2014. Tulevaisuudessa pystyn ja osaan sitten vetää ammattini puolesta erilaisia kursseja esim. kansanopistoissa ja firmani puolesta. Saan ohjeistaa muita oppimaan uutta sekä jakaa omia ideoitani muiden käytettäväksi. Olo on kuin lottovoittajalla konsanaan ja olen myös kuullut että ko.alalta löytyy töitä monipuolisesti. Halleluja, ei siihen mennyt kuin 35 vuotta ja lukemattomat määrät erilaisia koulutus- ja työkokeiluja.
Tästä kaikesta innostuneena laitan jälleen jakoon ihania ideoita joita olen laittanut koneelle muistiin tulevia inspiraatiovajeita varten. Nauttikaa käsillätekemisistä, varsinkin näin joulun alla.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Monitoimitalo 13 ja minä
Aloitin kuuden vkon työharjoittelun tamperelaisessa Monitoimitalo 13 kolme vkoa sitten. Aika on mennyt siivillä ja olen viihtynyt todella hyvin. Voisin kuvitella tekeväni työkseni juurikin tätä työtä!
Työnkuvaan kuuluu ohjaustoiminta eli opastamme ja ohjeistamme pajoille tulevia 7-29-vuotiaita kävijöitä. Talossa on viidessä kerroksessa monenlaista toimintaa pelihuoneesta äänitysstudioon ja minä olen harjoittelussa kolmannessa, eli Kädentaidot- kerroksessa. Me ollaan kolmannessa kerroksessa avoinna ma, ke ja to klo 13-19 ja silloin voi kaikki 7-29-vuotiaat tulla tekemään omia juttujaan neljälle eri pajalle. Meiltä löytyy keramiikkapaja, ompeluosio, korula sekä verstas. Asiakas tekee mitä itse haluaa ja maksaa sitten käyttämänsä materiaalit käteisellä päivän jälkeen pois. Materiaaleja löytyy erittäin runsaasti ja hinnat ovat todella huokeat.
Tässä teille kuvia ja tunnelmia paikan päältä:
Talon joulukoristeiden aiheena on kierrätys, tässä muiden ohjaajien upean hauskat tölkkitontut.
Jouni Hynynenkin on ikuistettu mukaan ;-)
Tekemäni joulupallot suklaamunien muovikuorista.
Työnkuvaan kuuluu ohjaustoiminta eli opastamme ja ohjeistamme pajoille tulevia 7-29-vuotiaita kävijöitä. Talossa on viidessä kerroksessa monenlaista toimintaa pelihuoneesta äänitysstudioon ja minä olen harjoittelussa kolmannessa, eli Kädentaidot- kerroksessa. Me ollaan kolmannessa kerroksessa avoinna ma, ke ja to klo 13-19 ja silloin voi kaikki 7-29-vuotiaat tulla tekemään omia juttujaan neljälle eri pajalle. Meiltä löytyy keramiikkapaja, ompeluosio, korula sekä verstas. Asiakas tekee mitä itse haluaa ja maksaa sitten käyttämänsä materiaalit käteisellä päivän jälkeen pois. Materiaaleja löytyy erittäin runsaasti ja hinnat ovat todella huokeat.
Tässä teille kuvia ja tunnelmia paikan päältä:
 |
| Korula |
 |
| Ompelu |
Tekemäni talo vanhoista kirjankansista.
Jouni Hynynenkin on ikuistettu mukaan ;-)
Tekemäni heijastinmalli, jonka voi laittaa esim.laukkuun roikkumaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)